Kunnon poniratsastaja -tunne!

Ja hyvää myöhästynyttä vappuakin :) Varmaan kaikilla muilla oli hauska vappu ja olivat siellä sun täällä, ku mä istun kotona lukemas kemiaa koko viikonlopun! Viisasti opet sijottanu noi uusinnat, se siis ois huomen <3 Hope so menee läpi, en todellakaa jaksa käydä koko kurssii uusiks.. Ja jos en osaa liuoslaskuja, ni voin tietty aina syyttää Annua siitä, et se ei oo opettanu mua kunnol (se siis on selittäny mulle niitä tos välkil)... Jes, 8:15-18:00 koulussa!!


(sori krista! :D)

Koin tänää ratsitunnilla pitkästä aikaa kunnon poniratsastaja -tunteen (eli pienellä, mahdollisesti paksulla, erittäin itsepäisellä ponilla ratsastamista) :D Menin siis Fidjillä puomei ja se hullu uhmaikänen pikkukakaramainen teinineiti oli jo karsinas iha hölmö! Oli sidottu sellaseen 50cm naruun (oli se aluks pidempi, mut poni hyräs ulos... seliseli), karsinan ovi oli kiinni, naapurikarsina oli tyhjä ja senki ovi oli kiinni, mut toi pönttö koittaa kaikintavoin päästä ulos. Testas Amorin (naapurikarsinan asukki) riimun ja loimen syömistä, narun ja ovien avaamista, mun litistämistä seinää vasten ja maistelemista. Muistan ku aattelin ennen tuntia et joooopa, mitäköhän tunnista oikee tulee tällä menol.. No pääsin ainakin pitkästä aikaa käyttään itsepäisyyttäni hyvään asiaan :D Fidu säpsyili ja tuijotteli kaikkea, jökki sun muuta, mitä ei oo mun kans tehny varmaa kahteen vuoteen. Alkutunti meni jotenkuten mun heiluen naama rutussa siel selässä. Laukattiin ympyräl oikeeseen kierrokseen, ku poni veti yhtäkkiä liinat kii ja jäi nököttää paikollee ku joku helkutin tatti. Pari sekuntia meni sellaseen öööö? -ihmettelyyn, ennenku tajusin (yrittää) saada ponia liikkeelle. Ei auttanu raippa, ei pohkeet, ei ääni. Kirosin ponille ja olin jo valmis pyytään katsomon laidalta jonku tuomaan mulle koulupiiskan avuks, ku Anna meni Maikilla ohi ja Fidu suostu liikkuun sen perään, muuten ei. Pohkeilla ja äänellä ei ollu mitään merkitystä, sama ku seläs ei ylipäänsä ois ollu ketää ja raipasta pää laski ja perä lens. Oikeestaa, uskokaa tai älkää, se oli tavallaan hauskaa ku poni pelleili. Ei tosin enää siinä vaihees ku mikään ei meinannu sujua...

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin vai mitä lie onkaan, sain Fidjin lopuks kuunteleen. Pelottaa vaan ku huomenna ois äikäs joku tekstitaidon vastaus runosta, siis sellane vähän niinku harjotusaine koetta varten, ja sit ah-niin-iiiiiihhhana kemian uusinta. Okei ylipäänsä se et pääsenkö läpi, mut se kans et ku mul on ollu toi oikee ranne melkein aina ihan sikakipee jos oon rasittanu sitä paljo, tai esim oon kirjottanu pitkään käsin.. :S Rampa jo kakarana, en suosittele...

xx Heku