Lisää kameleonttikuvia

 Perjantaina oli taas vuorossa estevalmennus Wilmalla ja ai että kun poni oli hieno <3 Tosin kyllä huomaa että on kevät ja kiima-aika, piti vähän pitää tammakiukkuilua. Oli tyhmää kun piti lähteä liikkeelle ja tyhmää kun piti hidastaa! Riikka oli kuvaamassa, joten lisää kameleonttikuvia luvassa!

Tehtiin tosiaan lyhyesti itsenäinen alkuverkka kaikissa askellajeissa. Wilma tuppautu ajoittain oleen pohkeen takana, mutta välillä taas liikkui todella kivasti. Itsenäisten verkkojen jälkeen otettiin jalustimet pois ja lähdettiin ensin ravissa työstämään hevosia. Ideana oli, että valmentaja huutaa aina milloin tehdään mitäkin (kootaan tai ratsastetaan ravia eteen, tehdään voltti tai täyskaarto jne), eli koko ajan piti olla valmiustilassa ja oikeasti ratsastaa. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin aina avotaivutus, joka onnistui oikeassa kierroksessa miljoona kertaa paremmin kuin vasemmassa.

Wilma alkoi näiden tehtävien kautta toimia tosi kivasti, huomasi taas kuinka helpottaa itseäni kun en jää välillä matkustamaan vaan keskityn koko ajan työskentelemään hevosen kanssa. Tehtiin samanlaista tehtävää myös laukassa. Siinä W otti vähän kierroksia isommasta laukasta, muttei tehnyt suurempia tyhmyyksiä kuin parit pukit. Kokoaminen taas sujui ihan superhyvin! Se tunne kun pelkillä vatsalihaksilla saa hevosen lyhentymään ja pysymään lyhyenä <3 Tosin ihan pari kertaa W tippui raville, mutta ainoastaan koska en tajunnut aluksi pitää pohjetta tarpeeksi lähellä puristamatta polvella. Mulle on ton polvikivun takia tullut nimittäin äärimmäisen paha tapa puristaa polvella satulaa ilman jalustimia ratsastaessa. Tosi jännä kyllä, miten hevonen liikkuu paremmin kun itse istuu hyvin....

se ainakin kokos!

 Tässä välissä tehtiin vielä yhtä kavalettitehtävää ennen verkkahyppyjä, mutta siitä en jaksa selittää sen tarkemmin. Aloitettiin hyppääminen tuolta punaiselta pystyltä (nro 2), jonka jälkeen käännettiin samantien voltille ja hypättiin este uudestaan. Ensimmäiset käännökset meni mun takia tosi huonosti, kun jäin vain sisäohjaan roikkumaan, enkä kääntänyt tarpeeksi ulkopohkeella.
Pystyn jälkeen vaihdettiin suuntaa ja otettiin samanlainen hyppytehtävä tuolle punaiselle okserille. Eli este, voltti ja este uudelleen. Sain tehtäväksi keskittyä pitämään ylävartalon pystymmässä ja viemään sen sijaan kättä enemmän eteen, joten siihen sitten panostin koko loppuajan.

Tehtiin ensin pieniä pätkiä rataa ennen kokonaisuutta. Wilman kanssa oon tottunut laskemaan askeleet esteelle ja on kiva hypätä sillä, koska laukkaa pystyy oikeasti säätämään ihan miten tahansa. Huonona puolena on se, että jos en nää paikkaa, lähden tuuppaamaan liian kaukaa tai pidän paketin kasassa ihan viime metreille asti ja päädytään liian lähelle estettä. Onneksi poni korjaa mun virheet tehokkaasti!

Ween mielestä muiden hypätessä on hyvä nukkua

Rata (kuva postauksen alussa) meni itse asiassa ihan tosi hyvin, kun maltoin istua ja pitää käden hiljaa. Jännitin vähän tuota toista okseria (este nro 1 siis) noiden edeltävien puomien takia. Vaikka Wilma ei ole mun kanssa kieltänyt kuin ehkä 10 kertaa kolmen vuoden aikana, parin vuoden takaisessa Niels Nanningin valmennuksessa romahdettiin samalla tavalla rakennetun okserin väliin. Ei siinä käynyt pahemmin, poni meni polvilteen ja pysyin selässä, mutta jäi tietysti pieni jännitys. En ollut sitä edes tajunnut ennen kuin vasta perjantain valmennuksessa. Wee hyppäs kuitenki hyvin vaikka vähän häiritsin sen rytmiä puomeilla. Kakkosesteelle oli koko valmennuksen ajan jotenkin kauhean vaikea nähdä paikkaa, mutta selvitettiin se joka kerta kunnialla ponin ansiosta. Radan kaksi viimeistä estettä menikin sitten taas hyvin.

tiikerihyppy! piti ottaa varman päälle kun muut oli kieltäny

Viimeiseksi hypättiin kaikki vielä toi puomillinen okseri hitusen isompana. Mulle sitä nostettiin vielä erikseen, ja kerrankin en lähestyessä katsonut estettä vaan kauas sen taakse! Olin varma että jos vilkaisenkaan sitä niin jännityn sen korkeudesta, vaikkei se ollutkaan kuin metrin :D Mutta se näytti isommalta!
Loppuraveissa Weellä oli kauhea hööki taas päällä ja ensimmäiset kierrokset oli kyllä kaukana rennosta eteen-alas -työskentelystä.. Jäin tekemään volttikahdeksikkoa, minkä oon todennut erittäin toimivaksi tuon otuksen kanssa, ja sain sitten sen rentoutumaan.

Jäi kyllä tosi hyvä fiilis itselleni, eikä edelliskertojen jännityksestä ollut tietoakaan! Tästä on sitten hyvä jatkaa eteenpäin.

Kameleonttihevonen

Onhan se hauska ratsastaa Wilmalla. Paitsi että maneesissa siitä on toivotonta saada kuvia, kun hevonen on väritykseltään aika tarkkaan samaa sävyä kuin seinä, pieni kameleonttihevonen. Oli neiti kyllä perjantain valmennuksessa käytökseltäänkin varsinainen muuttuja, loppujen lopuksi oli kuitenkin tosi kivaa! (kuvat siis parin viikon takaisesta valmennuksesta, kiitos Matsu!)

minieste

keskittymistä...

wiiiiiiii este!

tehoteam: sanni ja kepa sekä minä ja wilma

kerrankin katse on eteenpäin, hyvä minä!

Hevosteluviikonloppu

Tai oikeastaan voisi sanoa että hevosteluviikko, ainoastaa maanantai ja keskiviikko kun olivat tallivapaita. Tiistaina hyppäsin Nomarilla, oli ihan kivaa, vaikka vähän hassu hevonen alla. Tästä en kuitenkaan jaksa sen enempiä kertoilla, kun ei tapahtunut mitään erikoista. Hevosmessuilla olin pari viikkoa sitten, ja niistä tulee erikseen postausta kunhan jaksan käydä kuvat läpi

Torstaina sitten kävin Chrisulla, ja siitä on alla pieni koostevideo. Käytiin siis ensin maastossa käppäilemässä pieni lenkki, jonka jälkeen mentiin kentälle leikkimään. Kuvaajaa ei ollut matkassa, mutta hyvin se kuvaus ilmankin näköjään sujui! Vauva oli niin hieno taas <3

(Video ei suostu nyt lataamaan, joten lisään sen myöhemmin!)

Perjantaina oli valmennus, ratsuna nyt toista kertaa Wilma. Jännitin ihan kamalasti ennen valmennusta, ja vielä senkin aikana, tosin kaikki onneksi meni hyvin! Ärsyttää vain kun tajusin vartti ennen loppua että ainiin mullahan olisi ollut kamera mukana :D No, nyt seuraa siis kuvatonta selostusta pitkästä aikaa!

Tosiaan verkattiin hevosia ensin itsenäisesti ravissa ja laukassa alkukäyntien jälkeen. Wilma oli ihan ok, joskin hieman pohkeen takana. Nyt keväällä se on aloittanut tuon pään heiluttelun taas; onneksi teki sitä vain alkutunnista.
Verkkojen jälkeen jakaannuttiin kahdelle pääty-ympyrälle ja tehtiin kunnolla töitä. Aloitettiin ravissa, jossa valmentajan käskyn mukaan joko ratsastettiin hevosia reippaasti eteenpäin tai otettiin takaisinpäin, tehtiin myös muutamat pysähdykset. Pysähdykset meni kivasti, mutta eteenpäinratsastukset jäi alkuun toosi vaisuiksi.
Tämän jälkeen jatkettiin laukassa samaa, edelleen ympyröillä. Laukassa W lähti jo vähän paremmin eteen, mutta olisin itse voinut ratsastaa sitä aktiivisemmin. Tehtiin muutamat käyntisiirtymiset suoraan laukasta, ja ai että kun poni oli niissä hyvä!

Otettiin muutamat verkkahypyt ristikolle (tuo keltainen este), ja voi herran jumala miten ihminen voikaan olla niin jäykkä hevosen selässä kun mä olin!? Pidin ponia ihan liian hitaassa laukassa eikä paikat sit tietenkään osunu. Onneksi oli pieni este ja superheppa, niin selvittiin mun toilailuista huolimatta ihan siedettävästi.

Ristikon jälkeen tultiin tuota punainen pysty - kavaletti - punainen okserisarjaa, molempiin väleihin piti saada 5 laukka-askelta. Wilman kanssa siis sai tehdä aika paljon pidätteitä että saatiin siihen se viis :D Tehtiin paljon erilaisia radanpätkiä valmennuksen aikana ja esteet pidettiin noin 60cm korkeina.

Viimeiselle radalle ristikkoa sekä punaista okseria ja pystyä nostettiin jonkin verran, mutta tässä vaiheessa olin jo vähän saanut kadonnutta itseluottamustani takaisin, joten nosto ei haitannut.
Aloitettiin rata punaisesta okserista, 5 laukkaa, kavaletti, 5 laukkaa ja pysty. Seuraavaksi punainen trippeli, about 6 laukkaa (mikäli muistan oikein) ja sininen sarja yhdellä laukalla. Tämän jälkeen käännyttiin lävistäjälle ja hypättiin keltainen ristikko ja lopuksi vielä tuo kavalettilinja uudestaan.

Alkurata sujui ihan hyvin. Menin itse ihan liikaa mukaan okserilla ja tuli pieniä vaikeuksia saada tarpeeksi laukka-askelia ennen kavalettia, mutta Wilma pelasti taas. Trippelille lähdettiin liian kaukaa, onnistuin vähän katsomaan askeleet väärin. Wilmalla on siitä niin kiva hypätä, että se on niin rehellinen ja menee (yleensä) yli, vaikkei paikka olisikaan mikään paras mahdollinen. Oma kartta hukkui sarjan jälkeen, tosin valmentajan huudon perusteella osasin kuitenkin lähestyä ristikkoa, joskin vähän huonohkolla tiellä. Viimeinen linja menikin sitten hyvin!

Oon itse tosi tyytyväinen valmennukseen, vaikka olisin voinut olla rennompi ja pitää ohjat lyhyempinä. Mutta ehkä se itsevarmuus sieltä vielä tulee! Jouduin muuten taas laulaan Suvivirttä radan ajan, että pysyisin rentona :D

Konstan letitystä

Immi ja Rosa verkassa

Lauantaina ajoin töistä suoraan Vahantaan, josta oli porukkaa lähdössä koulukisoihin läheiselle tallille. Tuntsareista Rosa ja Konsta lähti mukaan, sekä eräs yksityishevonen. Toimin sitten reissun ajan yleisenä hoitajana ja tavarahenkarina, välillä sai tasapainotella ihan kunnolla ettei mikään tipahda sylistä. Oli kuitenkin tosi kivaa olla kisoissa mukana hoitamassa, saattaapi olla olla että lähden tuntsareihinkin hoitaan (en siis lähdekään sinne itse kisaamaan yhdestä syystä).

Rosa ja Matsu kunniakierroksella

Rosa, Matsu ja Immi ratojen jälkeen

Konsta <3 he:A

Sunnuntaiaamusta piti mennä Vahantaan, tällä kertaa kuvaamaan tallin estekisoja. Itse en muistanut ilmoittautua, tai olisin kyllä, mutten migreenin takia päässyt tallille (ja en tietenkään muistanut pyytää ketään lisäämään mua..) Herätyskello kuitenkin päätti tehdä tenän, ja heräsin vasta kahdentoista aikoihin. Soittelin Riikalle muuttuneista suunnitelmista ja lähdettiin aamupalan jälkeen Chrisun luo. Riikan ihana pieni koiranpentu Niki tuli mukaan, ai että se on suloinen riiviö <3
Käytiin ensin vähän irtojuoksuttamassa Chrisua ja Riksua kentällä kun pojilla oli hiukkasen virtaa.. Sitten takaisin talliin ja varusteet päälle: Riksulle ratsastus- ja Chrisulle ajokamat. Onneksi Riikka oli mukana, olin hieman hukassa silojen kanssa. On siitä kuitenkin melkein 7 vuotta aikaa kun viimeksi oon valjastanut, enkä ikinä pikalukkovaljailla jotka tolla juniorilla on.

Käytiin tekemässä puolen tunnin lenkki pellolla ja mä sain sitten ajaa Chrisua yksin kun Riikka ratsasti Riksulla. Ei uskoisi että vauvalla on ajettu niin vähän, se oli niin kiva! Mentiin vain käyntiä, joskin ponit olis varsinkin loppuvaiheessa kyllä mielellään menneet kovempaakin..

Superponeja ja ennakkotehtäviä

Viime viikot ovat kuluneet lähinnä paikasta toiseen juoksemiseen. Aloitin työt pari viikkoa sitten, onneksi päivät ovat lyhyitä ja pääsen kotiin jo klo 9-10. Toisaalta aamuviiden herätys ei ole maailman miellyttävin.. Töiden lisäksi otin hirveästi stressiä Lahden amkin ennakkotehtävistä, jotka sain sitten kuitenkin palautettua ajoissa. Seuraavassa postauksessa (joka itse asiassa on valmis pientä viimeistelyä lukuunottamatta) näettekin sitten osan noista ennakkotehtävien kuvista ja vähän muutakin!

Ennakkotehtäviin kuului siis 3 tehtävää, jotka kaikki piti tehdä + kymmenen kuvan portfolio. Ensimmäinen tehtävä oli "Sukua", toinen "Tarina" ja kolmas "Muutos". Tarkempia selityksiä ei tehtävistä ollut, kuvat sai olla joko mustavalkoisia tai värillisiä. Muutos -tehtävään piti ottaa kolme kuvaa, noihin muihin 5. Suurin paniikin aiheuttaja oli tuo tarina, joka sitten loppujen lopuksi onnistui kuitenkin mun mielestä parhaiten :D Hävetti suoraan sanoen lähettää ne sukutehtävän kuvat, osa niistä oli niin järkyttäviä.. Nyt sitten saankin vähän aikaa odotella vastausta, tosin en kyllä noilla tehtävillä jatkoon pääse.

Seuraavaksi pitääkin aloittaa Turun amkin ennakkotehtävien teko. Tehtävät voi katsoa täältä, kohdasta B. valokuvaus. En hirveästi innostunut noista tehtävistä, mutta yritän kyllä parhaani mukaan toteuttaa ne. Onneksi palautusaikaan on vielä reilusti aikaa, koska ehdin kuvata aikaisintaan ensi viikolla ensimmäiset kuvista. Kiitän kyllä onneani että tuonne on vain kaksi tehtävää portfolion lisäksi.

Toinen otsikossa mainittu asia, eli superponit, liittyykin sitten viime viikkojen heppasteluihin. Ai että mulla on kivoja ponikavereita <3 Viime valmennus ei kyllä sujunut, jouduin puolessa välissä lopettamaan kesken kun tuntui että polvea revittäisiin irti, oli sen verran kipeä. Wilmalla oli pikkasen energiaa, se pomppi siellä ihan sähköjäniksenä, mikä ei ollut paras vaihtoehto mun polvelle.
 Chrisun kävin myös hoitamassa viime viikolla, on mun kummiponilapsi vaan niin hieno! Treenattiin vähän kentällä irtona kaikkea hauskaa, ja ponikin sai nauttia piehtaroimisesta (melkein) kuivalla kentällä. Vähemmän hauskaa sitten olikin kun vauva yritti piehtaroinnin jälkeen tulla syliin...

toi taaimmainen on oikeesti ihan selväjärkinen..

i believe i can fly!

 Viime tiistaina menin pitkästä aikaa Konstalla koulua ja ai että kun harmitti ettei kukaan ollut kuvaamassa! Poni oli upeampi kuin koskaan, vaikka sillä on aina superkiva ratsastaa. Iitu oli meillä sijaisena, ja antoi tosi hyviä vinkkejä Konstan ratsastamiseen. Se tunne kun poni kulkee koko tunnin avuilla ja tasaisena <3 Piti jo epäillä et onko se kipeä kun ei loikkinut mitään ylimääräistä :D

 Joka tapauksessa, aluksi työstettiin hevosia käynnissä vapaasti, sen jälkeen ravissa haettiin rentoa liikettä. Aluksi Konstaa sai ratsastaa tosi voimakkailla pohjeavuilla, raipallakin piti vähän huomauttaa, mutta taas se nähtiin että heti kun uskaltaa vaatia hevoselta enemmän niin kaikki sujuu helpommin.. Usein siis mulla on ongelmana se, etten vaadi hevoselta tarpeeksi ja ratsasta koko aikaa 100% teholla, vaan tyydyn siihen että se menee ihan ookoosti.

Verkkojen lopuksi herkistettiin hevosia vielä laukannostoilla ympyrän kaarella. Tunnin aiheena oli vastalaukat pitkillä sivuilla, jotka onnistui meiltä kyllä ihan kivasti. Konsta vaan tuppautui valumaan vähän sulkutaivutusmaiseen muotoon vastalaukoissa, enkä oikein ensin hahmottanut Iitun selitystä siitä miten muoto korjataan. Näiden laukkojen aikana Konsta kuumui sillä tavalla sopivasti, että vaikka pidätteitä joutuikin tekemään, se pysyi käsissä ja reagoi herkästi pohkeisiin.
Lopulta sain Konstan asennon vastalaukassa korjattua ajattelemalla ratsastavani avotaivutusta laukan puolelle. Tai tätähän Iitu oli koko ajan tarkoittanut, mutta jotenkin en vain hahmottanut sitä. Kun tajusin, K liikkuikin ihan superisti!
Oli kyllä varmaan paras tunti ikinä, tietenkin parhaalla ponilla<3

kröhömn, tää on siis RAVIponi... ja ainakin tän perusteella myös tuleva esteratsu :D

Eilen olin Riikan ja Matleenan kanssa tallilla irtojuoksuttamassa Chrisun ja Riksun, tänään taas raviponi Kunkun kyydissä. Kuvia tuli molempina päivinä otettua ihan mukavasti, ihan en kaikkia viitsi julkaista! Torstaina ratsastin myös Romin ja se oli pitkästä aikaa koko ajan kivasti. Viime aikoina kun joko on häslännyt tai ei ole liikkunut, mukavaa vaihtelua! Käytiin tekemässä loppuun vielä tavallista pidempi maastolenkki, eikä poni ollut milläänsäkään vaikka Riikka melkein kaatui ojaan yrittäessään kuvata leskenlehteä :D

Viikonloppu meneekin Hevoset 2014 -messuilla ja ensi viikon sunnuntaina on Vahannassa kisat, jeij!

oli vissiin kivaa..?

 

Hyvänmielenviikko

Flunssasta huolimatta kulunut viikko on ollut tosi kiva. Ystävänpäivää en erityisemmin viettänyt, kavereilla oli menoa ja Aarne lähti leirille. Lauantaina kävin ratsastamassa Romin, josta tulikin jo postausta aiemmin.

Sunnuntaina (siis 16.2.) oli oikea soperponipäivä: lähdettiin Riikan kanssa tallikierrokselle klo 10 ja takaisin kotona olin kuuden jälkeen. Ensin Chrisulle sovittaan mahavyötä, sitten Romille. Ei ollut ihan paras mahdollinen päivä, ponia olisi kiinnostanut kaikki muu kuin työskentely. Ratsastelin sellaiset 45min, jonka jälkeen ponin hoito ja kiikutus takaisin ulos.
Matka jatkui kaupan kautta Vahantaan, jossa oli Christelin istuntatunti vuorossa. Olin toivonut Konstaa, mutta se vaihtui sitten Paavoon. Tallille tullessa kuitenkin todettiin että Paavolla on ähky, joten ratsuksi päätyi loppujen lopuksi Rosa. Tylsää sinänsä, kun en sillä ikinä muuten mene ja valkusta olisi ollut paljon enemmän hyötyä jos olisin saanut Paavon. No mutta tällaisille ei voi ikinä mitään, ja sain kyllä tosi paljon vinkkejä istunnan korjaamiseen! Valmentajan pyynnöstä en julkaise tunnista minkäänkaltaista materiaalia, mutta voin kyllä lämpimästi suositella kaikille!

Romi 16.2.

 Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä tallikierrosta jatkettiin vielä uudestaan Chrisun luo. Tällä kertaa ponille kärryt perään ja pelolle - minä ajajana! Oonhan mä aikoinaan ajanut hevosia paljonkin, mutta siitä on jo aikaa. Chrisu oli ihan supermukava ajettava, herkkä mutta kiltti. On se vaan niin loistoponi<3

Tässä välissä piti kaivaa kalenteri esille, että muistaa kaiken viikon aikana tapahtuneen :D

Maanantai meni flunssan kynsissä ja katselemalla Aarnen kanssa Salaisia kansioita. Tiistaina jatkui sama, tosin lisäksi oli ratsitunti. Maanantain Romeilun olin perunut nuhan takia, mutta seuraavana päivänä oli sen verran parempi olo että päätin mennä tunnille.
Ratsuna oli Hilla ja aiheena puomit, en tuolla ponineidillä olekaan mennyt sitten katastrofivalkun. Oli ihan kivaa, mutta kun hevonen ei luota ratsastajaan eikä ratsastaja hevoseen, niin ei mitään huippufiiliksiä koettu.

Torstaina oli eka fysioterapiakäynti. Terapeutti katsoi vähän jalkojen asentoja ym ja tehtiin muutamia harjoitteita. Huvittavaa kun tuntui ettei edes reenattu paljoa, mutta silti polvi oli harjoitusten jälkeen yhtä kipeä kuin tunnin juoksulenkin jälkeen kovalla alustalla :D Nyt vain pitäisi sitten muistaa tehdä noita harjoituksia. Laitettiin polveen myös kinesioteippi yhdellä tavalla, seuraavalla käynnillä koitetaan toista tapaa.

Perjantaipäivä vietettiin Aarnen kanssa vaihteeksi löhöillen, mutta illemmalla lähdin Riikan mukana tallille pitään sille tuntia. Päästettiin Chrisu kentälle vapaaksi ratsastuksen ajaksi, ja hölmö poni seurasi mua kun siirtelin tötteröitä ja tolppia! Ihana murunen<3 Tosin vähän ajan päästä se alkoi esittää kauhukakarapuoltaan ja yritti kovasti terrorisoida mun tehtävää menemällä keskelle rataa seisomaan tai siirtämällä puomia. Piti sitten ottaa pieni tuholaiseläin kiinni ja se seisoikin kiinnioton jälkeen tyynesti paikoillaan mun vieressä.
Tallilta päästyä pikainen itsensä kuntoonlaitto ja ruoka ja bussilla keskustaan Bändärin avajaisiin. Paikalla oli Aarne ja muutamia sen kavereita, keiden kanssa oon aika usein ollut baarissa. Oli kivaa, vaikkei kauhean pitkään siellä oltukaan. Aarne nimittäin lähti lauantaiaamuna Viroon ja hyvästeltiin sitten jo perjantaina.

Eilen ja tänään olin taas vaihteeksi Romilla ratsastelemassa. Ei tehty ihmeempiä, ponin omistaja oli mukana ja kävi myös itse vähän aikaa selässä. Kyllä se niin vaan ton ratsastettavuuteen vaikuttaa kun sen oma mamma menee, liikkuu paljon kivemmin!

Ensi viikolla luvassa ratsastusta, ratsastusta ja ratsastusta. No, on siellä myös toinen fysioterapiakäynti ja mummulassa vierailu. Mutta tiistaina oman vakkaritunnin lisäksi menen Matsun tilalle valkkuun, ke ja to on Romi, pe taas valkku (ellei Matsu mene mun tilalla, en ole ihan selvillä tilanteesta) ja viikonloppuna pitäisi taas Romia liikuttaa. Siinäpä se hiihtoloma menee heppaillessa :D

on mulla komea ratsastettava :D

Torstain estevalmennus

Meidän tämän viikon estevalmennus oli siirretty torstaille valmentajan pyynnöstä. Ennen valkkua kävin ratsastamassa Romin, joka keksi tuijotella milloin mitäkin. Tehtiin töitä tunnin verran käynnissä ja ravissa, kenttä oli sen verran jäinen etten viitsinyt laukata.

Romin luota sitten suoraa Vahantaan. Paavo oli onneksi valkkua edeltävällä tunnilla, niin sain pitää pienen lepo- ja ruokatauon. Mun torstainen tallipäivä tosiaan alkoi klo 16 ja loppui klo 23, eli suhteellisen pitkä oli :D

Alkukäyntien jälkeen otettiin heti laukkaa, koska hevoset oli ollu edellisellä tunnilla melkein kaikki (ja ne ketkä eivät, ravailivat vielä käynnin ja laukan välissä). Mentiin ympyrällä yksinkertaista pidennys - lyhennys -tehtävää, jossa valmentaja aina huusi pitääkö pidentää vai lyhentää. Totesin tän Paavolle tosi hyväks tehtäväks, sain sen kivasti pohkeen eteen ja se oli jopa liikaa menossa! Lyhennyksessä oli pieniä ongelmia, kun ensin se ei olisi malttanut antaa pidätteitä läpi. Kun sitten sen sai lyhyeen laukkaan, se pysyi siinä tosi kivasti! Pidennykset oli ihan liian helppoja tällä kertaa, vaikka yleensä P ei reagoi tarpeeksi pohkeisiin. Nyt se oli ihan villiponi ja yritti heitellä pukkejakin välillä, ja aina jos valkku maiskautti jollekin muulle, Paavo oli heti lähdössä itse kovempaa :D No, joskus näinkin, ei tosiaankaan siis haitannut tuo energisyys.

Alussa tehtiin ihan älyttömän monimutkaista ja vaikeaa tehtävää ihan pikkuisilla esteillä. Oli niin epäselkeä, etten valitettavasti osaa selittää tai edes piirtää tuohon kuvaan sitä niin että siitä tajuaisi jotain. Joka tapauksessa, tultiin siis tuossa yo. kuvassa näkyvää "esteristiä" vähän jokaisesta suunnasta ja kulmasta. Ensimmäisillä kerroilla Paavo pysähtyi, mutta poniasenteella sain sen sitten yli ilman uutta lähestymistä. Noi kun oli niin pieniä, että olisi päässyt vaikka peruuttaen yli. Silti ponin piti hypätä kunnon loikka ettei pelottava este vain pure! Sinänsä tää oli kyllä tosi hyvä tehtävä, sillä hevonen piti pitää oikeasti hyvin kontrollissa, mutta silti pohkeen edellä ja olla tarkkana siitä mihin suuntaan käännytään seuraavaksi. Vaikea se silti oli, enkä edes kahden oman kierroksen jälkeen muistanut kolmannella kerralla missä järjestyksessä esteet piti hypätä :D

hurrrrrja este!

Näiden kontrollihyppyjen jälkeen mentiin pienen pientä rataa. Eli ensin kavaletit (kaikkiin väleihin yksi laukka) ja kentän keskellä oleva puomi ympyrällä, jonka jälkeen jatkettiin tuolle kolmen esteen suoralle. Paavon mielestä toi keltainen okseri oli kamalan pelottava silloin kun siitä laukattiin ohi, samoin kavaleteilla vähän epäröi. Olin kuitenkin saanut sen tosi hyvin pohkeen eteen, sillä pieni huomautus riitti ja ylitettiin ne nätisti.
Linjaa piti tulla ensin viidellä laukalla ja laskea askeleet ääneen. No, meillä tuli ensimmäisellä kierroksella ekaan väliin 4 laukkaa ja tokaan 6 laukkaa, hups! Toisella yrityksellä saatiin kivat viisi molempiin, vaikka Paavo vähän valuikin ulkoreunaan tuolla okserilla.

laukkapuomi alà paavostyle...

koko tunnin ainoa kunnollinen kielto!

Lopuksi lisättiin tuohon miniradan loppuun vielä toi esteristi. Eli nyt se piti hypätä vain tuolla tavalla vinosti kuten kuvasta näkyy kahdesta suunnasta. Nyt Paavo otti jo vähän järkevämpiä loikkia kuin alussa, ehkä se tajusi ettei ne syökään sitä.. Ei siinä sinänsä muuten, mutta heti esteen jälkeen oli tosi pieni tila kääntää ennen seinää. Eikä kääntäminen oo helppoa hevosella, joka a) on iso ja isolaukkainen b) hyppää kissaloikan noin 20cm korkealle esteelle.

Kokonaisuudessaan valmennus meni ihan superhyvin, olin niin iloinen sen jälkeen! Sen kyllä sai sekä valmentaja että muut valkkulaiset huomata.. :D Mutta joka tapauksessa, mulla oli kyllä koko valkun ajan tosi hyvä fiilis, eikä Paavon ajoittaiset villiponikohtauksetkaan vähentäneet sitä. Harmi vain ettei niistä tullut kuvia, toi oli ihan pöhkö välillä!

iloinen ratsastaja

Kuvista ISO kiitos Jennalle! Oliko tää postaus kauhean epäselvä ja tylsä, vai haluutteko enemmänkin tällaisia selityspostauksia?