Superponeja ja ennakkotehtäviä

Viime viikot ovat kuluneet lähinnä paikasta toiseen juoksemiseen. Aloitin työt pari viikkoa sitten, onneksi päivät ovat lyhyitä ja pääsen kotiin jo klo 9-10. Toisaalta aamuviiden herätys ei ole maailman miellyttävin.. Töiden lisäksi otin hirveästi stressiä Lahden amkin ennakkotehtävistä, jotka sain sitten kuitenkin palautettua ajoissa. Seuraavassa postauksessa (joka itse asiassa on valmis pientä viimeistelyä lukuunottamatta) näettekin sitten osan noista ennakkotehtävien kuvista ja vähän muutakin!

Ennakkotehtäviin kuului siis 3 tehtävää, jotka kaikki piti tehdä + kymmenen kuvan portfolio. Ensimmäinen tehtävä oli "Sukua", toinen "Tarina" ja kolmas "Muutos". Tarkempia selityksiä ei tehtävistä ollut, kuvat sai olla joko mustavalkoisia tai värillisiä. Muutos -tehtävään piti ottaa kolme kuvaa, noihin muihin 5. Suurin paniikin aiheuttaja oli tuo tarina, joka sitten loppujen lopuksi onnistui kuitenkin mun mielestä parhaiten :D Hävetti suoraan sanoen lähettää ne sukutehtävän kuvat, osa niistä oli niin järkyttäviä.. Nyt sitten saankin vähän aikaa odotella vastausta, tosin en kyllä noilla tehtävillä jatkoon pääse.

Seuraavaksi pitääkin aloittaa Turun amkin ennakkotehtävien teko. Tehtävät voi katsoa täältä, kohdasta B. valokuvaus. En hirveästi innostunut noista tehtävistä, mutta yritän kyllä parhaani mukaan toteuttaa ne. Onneksi palautusaikaan on vielä reilusti aikaa, koska ehdin kuvata aikaisintaan ensi viikolla ensimmäiset kuvista. Kiitän kyllä onneani että tuonne on vain kaksi tehtävää portfolion lisäksi.

Toinen otsikossa mainittu asia, eli superponit, liittyykin sitten viime viikkojen heppasteluihin. Ai että mulla on kivoja ponikavereita <3 Viime valmennus ei kyllä sujunut, jouduin puolessa välissä lopettamaan kesken kun tuntui että polvea revittäisiin irti, oli sen verran kipeä. Wilmalla oli pikkasen energiaa, se pomppi siellä ihan sähköjäniksenä, mikä ei ollut paras vaihtoehto mun polvelle.
 Chrisun kävin myös hoitamassa viime viikolla, on mun kummiponilapsi vaan niin hieno! Treenattiin vähän kentällä irtona kaikkea hauskaa, ja ponikin sai nauttia piehtaroimisesta (melkein) kuivalla kentällä. Vähemmän hauskaa sitten olikin kun vauva yritti piehtaroinnin jälkeen tulla syliin...

toi taaimmainen on oikeesti ihan selväjärkinen..

i believe i can fly!

 Viime tiistaina menin pitkästä aikaa Konstalla koulua ja ai että kun harmitti ettei kukaan ollut kuvaamassa! Poni oli upeampi kuin koskaan, vaikka sillä on aina superkiva ratsastaa. Iitu oli meillä sijaisena, ja antoi tosi hyviä vinkkejä Konstan ratsastamiseen. Se tunne kun poni kulkee koko tunnin avuilla ja tasaisena <3 Piti jo epäillä et onko se kipeä kun ei loikkinut mitään ylimääräistä :D

 Joka tapauksessa, aluksi työstettiin hevosia käynnissä vapaasti, sen jälkeen ravissa haettiin rentoa liikettä. Aluksi Konstaa sai ratsastaa tosi voimakkailla pohjeavuilla, raipallakin piti vähän huomauttaa, mutta taas se nähtiin että heti kun uskaltaa vaatia hevoselta enemmän niin kaikki sujuu helpommin.. Usein siis mulla on ongelmana se, etten vaadi hevoselta tarpeeksi ja ratsasta koko aikaa 100% teholla, vaan tyydyn siihen että se menee ihan ookoosti.

Verkkojen lopuksi herkistettiin hevosia vielä laukannostoilla ympyrän kaarella. Tunnin aiheena oli vastalaukat pitkillä sivuilla, jotka onnistui meiltä kyllä ihan kivasti. Konsta vaan tuppautui valumaan vähän sulkutaivutusmaiseen muotoon vastalaukoissa, enkä oikein ensin hahmottanut Iitun selitystä siitä miten muoto korjataan. Näiden laukkojen aikana Konsta kuumui sillä tavalla sopivasti, että vaikka pidätteitä joutuikin tekemään, se pysyi käsissä ja reagoi herkästi pohkeisiin.
Lopulta sain Konstan asennon vastalaukassa korjattua ajattelemalla ratsastavani avotaivutusta laukan puolelle. Tai tätähän Iitu oli koko ajan tarkoittanut, mutta jotenkin en vain hahmottanut sitä. Kun tajusin, K liikkuikin ihan superisti!
Oli kyllä varmaan paras tunti ikinä, tietenkin parhaalla ponilla<3

kröhömn, tää on siis RAVIponi... ja ainakin tän perusteella myös tuleva esteratsu :D

Eilen olin Riikan ja Matleenan kanssa tallilla irtojuoksuttamassa Chrisun ja Riksun, tänään taas raviponi Kunkun kyydissä. Kuvia tuli molempina päivinä otettua ihan mukavasti, ihan en kaikkia viitsi julkaista! Torstaina ratsastin myös Romin ja se oli pitkästä aikaa koko ajan kivasti. Viime aikoina kun joko on häslännyt tai ei ole liikkunut, mukavaa vaihtelua! Käytiin tekemässä loppuun vielä tavallista pidempi maastolenkki, eikä poni ollut milläänsäkään vaikka Riikka melkein kaatui ojaan yrittäessään kuvata leskenlehteä :D

Viikonloppu meneekin Hevoset 2014 -messuilla ja ensi viikon sunnuntaina on Vahannassa kisat, jeij!

oli vissiin kivaa..?

 

Hyvänmielenviikko

Flunssasta huolimatta kulunut viikko on ollut tosi kiva. Ystävänpäivää en erityisemmin viettänyt, kavereilla oli menoa ja Aarne lähti leirille. Lauantaina kävin ratsastamassa Romin, josta tulikin jo postausta aiemmin.

Sunnuntaina (siis 16.2.) oli oikea soperponipäivä: lähdettiin Riikan kanssa tallikierrokselle klo 10 ja takaisin kotona olin kuuden jälkeen. Ensin Chrisulle sovittaan mahavyötä, sitten Romille. Ei ollut ihan paras mahdollinen päivä, ponia olisi kiinnostanut kaikki muu kuin työskentely. Ratsastelin sellaiset 45min, jonka jälkeen ponin hoito ja kiikutus takaisin ulos.
Matka jatkui kaupan kautta Vahantaan, jossa oli Christelin istuntatunti vuorossa. Olin toivonut Konstaa, mutta se vaihtui sitten Paavoon. Tallille tullessa kuitenkin todettiin että Paavolla on ähky, joten ratsuksi päätyi loppujen lopuksi Rosa. Tylsää sinänsä, kun en sillä ikinä muuten mene ja valkusta olisi ollut paljon enemmän hyötyä jos olisin saanut Paavon. No mutta tällaisille ei voi ikinä mitään, ja sain kyllä tosi paljon vinkkejä istunnan korjaamiseen! Valmentajan pyynnöstä en julkaise tunnista minkäänkaltaista materiaalia, mutta voin kyllä lämpimästi suositella kaikille!

Romi 16.2.

 Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä tallikierrosta jatkettiin vielä uudestaan Chrisun luo. Tällä kertaa ponille kärryt perään ja pelolle - minä ajajana! Oonhan mä aikoinaan ajanut hevosia paljonkin, mutta siitä on jo aikaa. Chrisu oli ihan supermukava ajettava, herkkä mutta kiltti. On se vaan niin loistoponi<3

Tässä välissä piti kaivaa kalenteri esille, että muistaa kaiken viikon aikana tapahtuneen :D

Maanantai meni flunssan kynsissä ja katselemalla Aarnen kanssa Salaisia kansioita. Tiistaina jatkui sama, tosin lisäksi oli ratsitunti. Maanantain Romeilun olin perunut nuhan takia, mutta seuraavana päivänä oli sen verran parempi olo että päätin mennä tunnille.
Ratsuna oli Hilla ja aiheena puomit, en tuolla ponineidillä olekaan mennyt sitten katastrofivalkun. Oli ihan kivaa, mutta kun hevonen ei luota ratsastajaan eikä ratsastaja hevoseen, niin ei mitään huippufiiliksiä koettu.

Torstaina oli eka fysioterapiakäynti. Terapeutti katsoi vähän jalkojen asentoja ym ja tehtiin muutamia harjoitteita. Huvittavaa kun tuntui ettei edes reenattu paljoa, mutta silti polvi oli harjoitusten jälkeen yhtä kipeä kuin tunnin juoksulenkin jälkeen kovalla alustalla :D Nyt vain pitäisi sitten muistaa tehdä noita harjoituksia. Laitettiin polveen myös kinesioteippi yhdellä tavalla, seuraavalla käynnillä koitetaan toista tapaa.

Perjantaipäivä vietettiin Aarnen kanssa vaihteeksi löhöillen, mutta illemmalla lähdin Riikan mukana tallille pitään sille tuntia. Päästettiin Chrisu kentälle vapaaksi ratsastuksen ajaksi, ja hölmö poni seurasi mua kun siirtelin tötteröitä ja tolppia! Ihana murunen<3 Tosin vähän ajan päästä se alkoi esittää kauhukakarapuoltaan ja yritti kovasti terrorisoida mun tehtävää menemällä keskelle rataa seisomaan tai siirtämällä puomia. Piti sitten ottaa pieni tuholaiseläin kiinni ja se seisoikin kiinnioton jälkeen tyynesti paikoillaan mun vieressä.
Tallilta päästyä pikainen itsensä kuntoonlaitto ja ruoka ja bussilla keskustaan Bändärin avajaisiin. Paikalla oli Aarne ja muutamia sen kavereita, keiden kanssa oon aika usein ollut baarissa. Oli kivaa, vaikkei kauhean pitkään siellä oltukaan. Aarne nimittäin lähti lauantaiaamuna Viroon ja hyvästeltiin sitten jo perjantaina.

Eilen ja tänään olin taas vaihteeksi Romilla ratsastelemassa. Ei tehty ihmeempiä, ponin omistaja oli mukana ja kävi myös itse vähän aikaa selässä. Kyllä se niin vaan ton ratsastettavuuteen vaikuttaa kun sen oma mamma menee, liikkuu paljon kivemmin!

Ensi viikolla luvassa ratsastusta, ratsastusta ja ratsastusta. No, on siellä myös toinen fysioterapiakäynti ja mummulassa vierailu. Mutta tiistaina oman vakkaritunnin lisäksi menen Matsun tilalle valkkuun, ke ja to on Romi, pe taas valkku (ellei Matsu mene mun tilalla, en ole ihan selvillä tilanteesta) ja viikonloppuna pitäisi taas Romia liikuttaa. Siinäpä se hiihtoloma menee heppaillessa :D

on mulla komea ratsastettava :D

Romiratsastus kuvina

Oonpas nyt ollu ahkera postailija :D Toisaalta, nyt kerrankin on kirjoitettavaa!

rapsraps. se tykkäs turvan rapsuttamisesta!

ponin asenne vyön kiristämiseen

alkutyöskentelyä käynnissä

venyyvenyy!

voi kun saisi tuon istunnan kuntoon...

(me ollaan olevinamme menossa pohkeenväistöä)

hienoin <3

meidän tyyli peruuttaa :D

loppuravailua

viereisellä pellolla meni heppa, hurjaa! (yritän poistaa roskaa romin korvasta)

Lyhyt kuvailu vielä sanoin tähän loppuun. Eli koska kenttä ei nyt ole missään maailman parhaassa kunnossa tän sään takia, pystytään työskenteleen vain käynnissä ja ravissa. Alkuverkkojen jälkeen teinkin sitten paljon siirtymisiä, koska Romi oli alussa vähän pohkeen takana. Reenattiin myös peruutuksia ja väistöjä, mitä se ei vielä täysin haltsaa. Ensimmäisellä peruutuskerralla Riikka tuli vähän edestä avittamaan painamalla ryntäistä taaksepäin, mutta loppuratsastuksesta tehtiin itsenämme jo hienoja 4 askeleen peruutuksia!
Väistöissä oli tällä kertaa enemmän hankaluuksia. R väistää aina pari askelta hienosti, jonka jälkeen menee mutkalle ja puskee pohjetta vasten. Käänsin sen keskihalkaisijalle, josta aina parin väistöaskeleen jälkeen suoristus ja taas väistöä kunnes päästiin uralle.

Päivän pelonaihe tällä kertaa oli eräs viereisellä pellolla juoksutettava hevonen. Sitä piti oikein pitkäksi ajaksi jäädä tuijottamaan pää ylhäällä, eikä uskaltanut liikkua mihinkään. Tässä välissä otin loppuraveja, ja Romin keskittyminen kyllä huiteli ihan siellä pellon puolella, vilkuili sinne vain koko ajan. Päädyttiin tekemään vain pari ympyrää toisessa päässä kenttää ennen loppukäyntejä, kun ponia ei oikein kiinnostanut enää :D

Torstain estevalmennus

Meidän tämän viikon estevalmennus oli siirretty torstaille valmentajan pyynnöstä. Ennen valkkua kävin ratsastamassa Romin, joka keksi tuijotella milloin mitäkin. Tehtiin töitä tunnin verran käynnissä ja ravissa, kenttä oli sen verran jäinen etten viitsinyt laukata.

Romin luota sitten suoraa Vahantaan. Paavo oli onneksi valkkua edeltävällä tunnilla, niin sain pitää pienen lepo- ja ruokatauon. Mun torstainen tallipäivä tosiaan alkoi klo 16 ja loppui klo 23, eli suhteellisen pitkä oli :D

Alkukäyntien jälkeen otettiin heti laukkaa, koska hevoset oli ollu edellisellä tunnilla melkein kaikki (ja ne ketkä eivät, ravailivat vielä käynnin ja laukan välissä). Mentiin ympyrällä yksinkertaista pidennys - lyhennys -tehtävää, jossa valmentaja aina huusi pitääkö pidentää vai lyhentää. Totesin tän Paavolle tosi hyväks tehtäväks, sain sen kivasti pohkeen eteen ja se oli jopa liikaa menossa! Lyhennyksessä oli pieniä ongelmia, kun ensin se ei olisi malttanut antaa pidätteitä läpi. Kun sitten sen sai lyhyeen laukkaan, se pysyi siinä tosi kivasti! Pidennykset oli ihan liian helppoja tällä kertaa, vaikka yleensä P ei reagoi tarpeeksi pohkeisiin. Nyt se oli ihan villiponi ja yritti heitellä pukkejakin välillä, ja aina jos valkku maiskautti jollekin muulle, Paavo oli heti lähdössä itse kovempaa :D No, joskus näinkin, ei tosiaankaan siis haitannut tuo energisyys.

Alussa tehtiin ihan älyttömän monimutkaista ja vaikeaa tehtävää ihan pikkuisilla esteillä. Oli niin epäselkeä, etten valitettavasti osaa selittää tai edes piirtää tuohon kuvaan sitä niin että siitä tajuaisi jotain. Joka tapauksessa, tultiin siis tuossa yo. kuvassa näkyvää "esteristiä" vähän jokaisesta suunnasta ja kulmasta. Ensimmäisillä kerroilla Paavo pysähtyi, mutta poniasenteella sain sen sitten yli ilman uutta lähestymistä. Noi kun oli niin pieniä, että olisi päässyt vaikka peruuttaen yli. Silti ponin piti hypätä kunnon loikka ettei pelottava este vain pure! Sinänsä tää oli kyllä tosi hyvä tehtävä, sillä hevonen piti pitää oikeasti hyvin kontrollissa, mutta silti pohkeen edellä ja olla tarkkana siitä mihin suuntaan käännytään seuraavaksi. Vaikea se silti oli, enkä edes kahden oman kierroksen jälkeen muistanut kolmannella kerralla missä järjestyksessä esteet piti hypätä :D

hurrrrrja este!

Näiden kontrollihyppyjen jälkeen mentiin pienen pientä rataa. Eli ensin kavaletit (kaikkiin väleihin yksi laukka) ja kentän keskellä oleva puomi ympyrällä, jonka jälkeen jatkettiin tuolle kolmen esteen suoralle. Paavon mielestä toi keltainen okseri oli kamalan pelottava silloin kun siitä laukattiin ohi, samoin kavaleteilla vähän epäröi. Olin kuitenkin saanut sen tosi hyvin pohkeen eteen, sillä pieni huomautus riitti ja ylitettiin ne nätisti.
Linjaa piti tulla ensin viidellä laukalla ja laskea askeleet ääneen. No, meillä tuli ensimmäisellä kierroksella ekaan väliin 4 laukkaa ja tokaan 6 laukkaa, hups! Toisella yrityksellä saatiin kivat viisi molempiin, vaikka Paavo vähän valuikin ulkoreunaan tuolla okserilla.

laukkapuomi alà paavostyle...

koko tunnin ainoa kunnollinen kielto!

Lopuksi lisättiin tuohon miniradan loppuun vielä toi esteristi. Eli nyt se piti hypätä vain tuolla tavalla vinosti kuten kuvasta näkyy kahdesta suunnasta. Nyt Paavo otti jo vähän järkevämpiä loikkia kuin alussa, ehkä se tajusi ettei ne syökään sitä.. Ei siinä sinänsä muuten, mutta heti esteen jälkeen oli tosi pieni tila kääntää ennen seinää. Eikä kääntäminen oo helppoa hevosella, joka a) on iso ja isolaukkainen b) hyppää kissaloikan noin 20cm korkealle esteelle.

Kokonaisuudessaan valmennus meni ihan superhyvin, olin niin iloinen sen jälkeen! Sen kyllä sai sekä valmentaja että muut valkkulaiset huomata.. :D Mutta joka tapauksessa, mulla oli kyllä koko valkun ajan tosi hyvä fiilis, eikä Paavon ajoittaiset villiponikohtauksetkaan vähentäneet sitä. Harmi vain ettei niistä tullut kuvia, toi oli ihan pöhkö välillä!

iloinen ratsastaja

Kuvista ISO kiitos Jennalle! Oliko tää postaus kauhean epäselvä ja tylsä, vai haluutteko enemmänkin tällaisia selityspostauksia?

Uusin heppatuttavuus esittelyssä

Täällä blogissakin olen Romin maininnut muutamaan kertaan, mutta sen paremmin en ole heppasesta kertonut. Nyt sain kuitenkin omistajalta virallisen luvan postailemiseen meidän touhuista, joten päätin näin ensimmäiseksi tehdä tällaisen vähän paremman esittelyn tuosta heppasesta.

Romi tosiaan on erään kaverini hevonen, juuri 6 vuotta täyttänyt puoliveriruuna. Kun omistajalta murtui käsi, aloin liikutella tätä auttaakseni, vaikken ensin hirveästi ruunasta pitänytkään. Itse asiassa ensimmäiset ratsastuskerrat olivat melko kamalia :D Romi kyllä oli kiltti, ei siinä, itse vain olin vähän hukassa. Vaikka pojalla on korkeutta vain ~160cm, sillä on hirmuisen isot askellajit joissa en osannut yhtään istua. Lisäksi se on vielä melko raaka, joten selässä saa olla aika tarkkana siitä mitä tekee.

tyylinäyte meidän menosta. ei mitään hajua mitä tässä tapahtuu!

Ihanan rehellinen ja yritteliäs Romi on, itseasiassa juuri sellainen hevonen minkä haluaisin itselleni! Nyt kun olen sitä aika tarkalleen kuukauden verran käynyt ratsastamassa ~3 kertaa viikossa, on jo hieman löytänyt niitä oikeita nappuloita ja ratsastus on ihan huippukivaa. Olen suoraan sanoen ihan rakastunut tuohon hevoseen <3 Tietysti aina ajoittain asioista pitää vähän vääntää, eikä kaikki suju täydellisesti, mutta sellaista se on nuorten hevosten kanssa.

Edellisellä kerralla sain Riikan kuvaamaan meidän menoa, kyllä jotain eroa huomaa noihin ensimmäisiin ratsasteluihin. Jotta Romillakin pysyisi mielenkiinto yllä, päätettiin verkkojen jälkeen ottaa puomeja mukaan työskentelyyn. Aikaisemminhan en ole niitä sen kanssa mennyt, enkä tiedä ovatko muutkaan. Hyppäämään sillä en pääse, eli pieni esteloma kunnes omistaja pääsee itse selkään. Puomeja kuitenkin on lupa mennä, joten eiköhän niitä tulevaisuudessakin oteta aina silloin tällöin mukaan.
Täytyy kyllä sanoa ettei Romi ole koskaan ollut niin hyvä kuin viime lauantaina! Alussa sitä sai ratsastaa jonkin verran eteen, mutta laukkojen jälkeen poni olikin ihan super. Verkkojen jälkeen Riikka sai raahata kentälle puomin, päätettiin aloittaa vain yhdellä. Ihan hyvä, sillä ensimmäinen puominylitys oli hirveän pelottavaa, joskin selvittiin siitä "pienellä" loikalla. Harmiteltiin vain kun juuri siitä ei saatu kuvaa, tuon jälkeen nimittäin ylitti sen ihan nätisti.
Puomi oli uran sisäpuolella, joten oli samalla suoristustehtävä. Mulla on tapana istua vähän vinossa, ja tää oli ihan hyödyllinen tapa harjoitella suorassa olemista. Junnun kanssa kun siellä selässä ei voi istua ihan mitenpäin haluaa.

Loppuun kasa kuvia, nää ovat sitten ihan sikinsokin!

könökönö

jee, puomi!