Lisää kameleonttikuvia

 Perjantaina oli taas vuorossa estevalmennus Wilmalla ja ai että kun poni oli hieno <3 Tosin kyllä huomaa että on kevät ja kiima-aika, piti vähän pitää tammakiukkuilua. Oli tyhmää kun piti lähteä liikkeelle ja tyhmää kun piti hidastaa! Riikka oli kuvaamassa, joten lisää kameleonttikuvia luvassa!

Tehtiin tosiaan lyhyesti itsenäinen alkuverkka kaikissa askellajeissa. Wilma tuppautu ajoittain oleen pohkeen takana, mutta välillä taas liikkui todella kivasti. Itsenäisten verkkojen jälkeen otettiin jalustimet pois ja lähdettiin ensin ravissa työstämään hevosia. Ideana oli, että valmentaja huutaa aina milloin tehdään mitäkin (kootaan tai ratsastetaan ravia eteen, tehdään voltti tai täyskaarto jne), eli koko ajan piti olla valmiustilassa ja oikeasti ratsastaa. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin aina avotaivutus, joka onnistui oikeassa kierroksessa miljoona kertaa paremmin kuin vasemmassa.

Wilma alkoi näiden tehtävien kautta toimia tosi kivasti, huomasi taas kuinka helpottaa itseäni kun en jää välillä matkustamaan vaan keskityn koko ajan työskentelemään hevosen kanssa. Tehtiin samanlaista tehtävää myös laukassa. Siinä W otti vähän kierroksia isommasta laukasta, muttei tehnyt suurempia tyhmyyksiä kuin parit pukit. Kokoaminen taas sujui ihan superhyvin! Se tunne kun pelkillä vatsalihaksilla saa hevosen lyhentymään ja pysymään lyhyenä <3 Tosin ihan pari kertaa W tippui raville, mutta ainoastaan koska en tajunnut aluksi pitää pohjetta tarpeeksi lähellä puristamatta polvella. Mulle on ton polvikivun takia tullut nimittäin äärimmäisen paha tapa puristaa polvella satulaa ilman jalustimia ratsastaessa. Tosi jännä kyllä, miten hevonen liikkuu paremmin kun itse istuu hyvin....

se ainakin kokos!

 Tässä välissä tehtiin vielä yhtä kavalettitehtävää ennen verkkahyppyjä, mutta siitä en jaksa selittää sen tarkemmin. Aloitettiin hyppääminen tuolta punaiselta pystyltä (nro 2), jonka jälkeen käännettiin samantien voltille ja hypättiin este uudestaan. Ensimmäiset käännökset meni mun takia tosi huonosti, kun jäin vain sisäohjaan roikkumaan, enkä kääntänyt tarpeeksi ulkopohkeella.
Pystyn jälkeen vaihdettiin suuntaa ja otettiin samanlainen hyppytehtävä tuolle punaiselle okserille. Eli este, voltti ja este uudelleen. Sain tehtäväksi keskittyä pitämään ylävartalon pystymmässä ja viemään sen sijaan kättä enemmän eteen, joten siihen sitten panostin koko loppuajan.

Tehtiin ensin pieniä pätkiä rataa ennen kokonaisuutta. Wilman kanssa oon tottunut laskemaan askeleet esteelle ja on kiva hypätä sillä, koska laukkaa pystyy oikeasti säätämään ihan miten tahansa. Huonona puolena on se, että jos en nää paikkaa, lähden tuuppaamaan liian kaukaa tai pidän paketin kasassa ihan viime metreille asti ja päädytään liian lähelle estettä. Onneksi poni korjaa mun virheet tehokkaasti!

Ween mielestä muiden hypätessä on hyvä nukkua

Rata (kuva postauksen alussa) meni itse asiassa ihan tosi hyvin, kun maltoin istua ja pitää käden hiljaa. Jännitin vähän tuota toista okseria (este nro 1 siis) noiden edeltävien puomien takia. Vaikka Wilma ei ole mun kanssa kieltänyt kuin ehkä 10 kertaa kolmen vuoden aikana, parin vuoden takaisessa Niels Nanningin valmennuksessa romahdettiin samalla tavalla rakennetun okserin väliin. Ei siinä käynyt pahemmin, poni meni polvilteen ja pysyin selässä, mutta jäi tietysti pieni jännitys. En ollut sitä edes tajunnut ennen kuin vasta perjantain valmennuksessa. Wee hyppäs kuitenki hyvin vaikka vähän häiritsin sen rytmiä puomeilla. Kakkosesteelle oli koko valmennuksen ajan jotenkin kauhean vaikea nähdä paikkaa, mutta selvitettiin se joka kerta kunnialla ponin ansiosta. Radan kaksi viimeistä estettä menikin sitten taas hyvin.

tiikerihyppy! piti ottaa varman päälle kun muut oli kieltäny

Viimeiseksi hypättiin kaikki vielä toi puomillinen okseri hitusen isompana. Mulle sitä nostettiin vielä erikseen, ja kerrankin en lähestyessä katsonut estettä vaan kauas sen taakse! Olin varma että jos vilkaisenkaan sitä niin jännityn sen korkeudesta, vaikkei se ollutkaan kuin metrin :D Mutta se näytti isommalta!
Loppuraveissa Weellä oli kauhea hööki taas päällä ja ensimmäiset kierrokset oli kyllä kaukana rennosta eteen-alas -työskentelystä.. Jäin tekemään volttikahdeksikkoa, minkä oon todennut erittäin toimivaksi tuon otuksen kanssa, ja sain sitten sen rentoutumaan.

Jäi kyllä tosi hyvä fiilis itselleni, eikä edelliskertojen jännityksestä ollut tietoakaan! Tästä on sitten hyvä jatkaa eteenpäin.

Hyvänmielenviikko

Flunssasta huolimatta kulunut viikko on ollut tosi kiva. Ystävänpäivää en erityisemmin viettänyt, kavereilla oli menoa ja Aarne lähti leirille. Lauantaina kävin ratsastamassa Romin, josta tulikin jo postausta aiemmin.

Sunnuntaina (siis 16.2.) oli oikea soperponipäivä: lähdettiin Riikan kanssa tallikierrokselle klo 10 ja takaisin kotona olin kuuden jälkeen. Ensin Chrisulle sovittaan mahavyötä, sitten Romille. Ei ollut ihan paras mahdollinen päivä, ponia olisi kiinnostanut kaikki muu kuin työskentely. Ratsastelin sellaiset 45min, jonka jälkeen ponin hoito ja kiikutus takaisin ulos.
Matka jatkui kaupan kautta Vahantaan, jossa oli Christelin istuntatunti vuorossa. Olin toivonut Konstaa, mutta se vaihtui sitten Paavoon. Tallille tullessa kuitenkin todettiin että Paavolla on ähky, joten ratsuksi päätyi loppujen lopuksi Rosa. Tylsää sinänsä, kun en sillä ikinä muuten mene ja valkusta olisi ollut paljon enemmän hyötyä jos olisin saanut Paavon. No mutta tällaisille ei voi ikinä mitään, ja sain kyllä tosi paljon vinkkejä istunnan korjaamiseen! Valmentajan pyynnöstä en julkaise tunnista minkäänkaltaista materiaalia, mutta voin kyllä lämpimästi suositella kaikille!

Romi 16.2.

 Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä tallikierrosta jatkettiin vielä uudestaan Chrisun luo. Tällä kertaa ponille kärryt perään ja pelolle - minä ajajana! Oonhan mä aikoinaan ajanut hevosia paljonkin, mutta siitä on jo aikaa. Chrisu oli ihan supermukava ajettava, herkkä mutta kiltti. On se vaan niin loistoponi<3

Tässä välissä piti kaivaa kalenteri esille, että muistaa kaiken viikon aikana tapahtuneen :D

Maanantai meni flunssan kynsissä ja katselemalla Aarnen kanssa Salaisia kansioita. Tiistaina jatkui sama, tosin lisäksi oli ratsitunti. Maanantain Romeilun olin perunut nuhan takia, mutta seuraavana päivänä oli sen verran parempi olo että päätin mennä tunnille.
Ratsuna oli Hilla ja aiheena puomit, en tuolla ponineidillä olekaan mennyt sitten katastrofivalkun. Oli ihan kivaa, mutta kun hevonen ei luota ratsastajaan eikä ratsastaja hevoseen, niin ei mitään huippufiiliksiä koettu.

Torstaina oli eka fysioterapiakäynti. Terapeutti katsoi vähän jalkojen asentoja ym ja tehtiin muutamia harjoitteita. Huvittavaa kun tuntui ettei edes reenattu paljoa, mutta silti polvi oli harjoitusten jälkeen yhtä kipeä kuin tunnin juoksulenkin jälkeen kovalla alustalla :D Nyt vain pitäisi sitten muistaa tehdä noita harjoituksia. Laitettiin polveen myös kinesioteippi yhdellä tavalla, seuraavalla käynnillä koitetaan toista tapaa.

Perjantaipäivä vietettiin Aarnen kanssa vaihteeksi löhöillen, mutta illemmalla lähdin Riikan mukana tallille pitään sille tuntia. Päästettiin Chrisu kentälle vapaaksi ratsastuksen ajaksi, ja hölmö poni seurasi mua kun siirtelin tötteröitä ja tolppia! Ihana murunen<3 Tosin vähän ajan päästä se alkoi esittää kauhukakarapuoltaan ja yritti kovasti terrorisoida mun tehtävää menemällä keskelle rataa seisomaan tai siirtämällä puomia. Piti sitten ottaa pieni tuholaiseläin kiinni ja se seisoikin kiinnioton jälkeen tyynesti paikoillaan mun vieressä.
Tallilta päästyä pikainen itsensä kuntoonlaitto ja ruoka ja bussilla keskustaan Bändärin avajaisiin. Paikalla oli Aarne ja muutamia sen kavereita, keiden kanssa oon aika usein ollut baarissa. Oli kivaa, vaikkei kauhean pitkään siellä oltukaan. Aarne nimittäin lähti lauantaiaamuna Viroon ja hyvästeltiin sitten jo perjantaina.

Eilen ja tänään olin taas vaihteeksi Romilla ratsastelemassa. Ei tehty ihmeempiä, ponin omistaja oli mukana ja kävi myös itse vähän aikaa selässä. Kyllä se niin vaan ton ratsastettavuuteen vaikuttaa kun sen oma mamma menee, liikkuu paljon kivemmin!

Ensi viikolla luvassa ratsastusta, ratsastusta ja ratsastusta. No, on siellä myös toinen fysioterapiakäynti ja mummulassa vierailu. Mutta tiistaina oman vakkaritunnin lisäksi menen Matsun tilalle valkkuun, ke ja to on Romi, pe taas valkku (ellei Matsu mene mun tilalla, en ole ihan selvillä tilanteesta) ja viikonloppuna pitäisi taas Romia liikuttaa. Siinäpä se hiihtoloma menee heppaillessa :D

on mulla komea ratsastettava :D

Paavo-porsas ja Konsta Konstikas

Olin eilen illalla laittanut kellon herättämään yhdeksältä jotta menisin aamulla salille. Ensinnäkään en herännyt kun kello soi ensimmäisen kerran, ja toisella kertaa jaksoin juuri ja juuri avata silmiäni sen verran että löysin puhelimen sammuttaakseni herätyksen. Pääsin kuitenkin kipuamaan ylös ja puolen tunnin lagaamisen jälkeen sain vaatteet päälle ja lähdettyä ulos lenkille. En yleensä uskalla lenkkeillä talvisin liukkauden takia ja kesäsin lenkkeilyintoa vähentää asfaltti. Hiekkateillä pystyn ongelmitta juokseen, mutta asfaltilla juostessa alkaa polveen sattua liikaa. Nyt kuitenkin tiet oli ihan hyvässä kunnossa, ja kun vauhdin piti maltillisena, ei ollut liukastumisvaaraakaan.

Tuohon polveen palaten.. Eli tosiaan mulla on ollut polven kanssa ongelmia sellaiset 5 vuotta, mutta ei ole mitään tietoa mistä ne ovat lähtösin. Oudointa kipeytymisessä on se, että se ei ole yhteydessä liikuntaan. Joskus polvi voi olla järjettömän kipeä vaikka en olisi liikkunut yhtään, eikä se aina kipeydy liikunnasta. Ratsastus ja laskettelu ovat tietysti melko huonoja lajeja polvivammaiselle, mutta ei voi mitään, mua ei saa pidettyä poissa hevosen selästä! Talvisin kipuja on enemmän, liekö sitten johtua pakkasesta vai mistä. Käytänkin aina - tai siis aina silloin kun muistan - ratsastaessa polvitukea ja olen opettajilleni/valmentajilleni kertonut asiasta. Ajoittain siis sekä tunneilla että valmennuksissa olen jättänyt jonkun tehtävän väliin antaakseni polven levätä, mutta tullut taas seuraavalla kierroksella mukaan. Onneksi kevään tullen kivut helpottavat.
Olin siis maanantaina magneettikuvissa, vihdoin ja viimein. Monta kertaa olen kyllä lääkärissä käynyt, mutta kukaan ei ole lähettänyt jatkotutkimuksiin koska "se on ihan kunnossa". Onko kunnossa oleva polvi sellainen, jolla välillä jopa käveleminen sattuu ihan hulluna? Magneettikuvista paljastui polvilumpiossa olevan jokin (jotain siansaksaa se nimi oli, eli ei pienintäkään hajua :D) ja sainkin sitten reeniohjelman sen korjaamiseksi ja lähetteen fysioterapeutille. Josko nyt tulisi kuntoon!

Eilen tosiaan oli hyppytunti ja ratsuna Konsta Konstikas, mun pienisuuri jättiläinen. Kyllä, erittäin kuvaava lempinimi. Ai että jos toi hevonen ois 20cm matalampi niin ostaisin sen samantien, on se vaan niin kiva <3 Eihän toi säkäkorkeus sinänsä haittaa kun tälleen satunnaisesti sillä menee, vaikkakin satulointi tuottaa vähän hankaluuksia..

Alkuverkassa tehtiin paljon siirtymisiä ja voltteja, että saatiin hevoset hereille. Konsta oli aluksi vähän jäykkä vasemmassa kierroksessa, mutta vertyi kyllä kivasti. Käyntiinsiirtymiset ja pysähdykset ravista onnistuivat kivasti, tosin itse meinasin jäädä nojaamaan taakse siirtymisten aikana. Toisella pitkällä sivulla piti sitten tehdä temponlisäys ravissa. Ensimmäisellä kerralla K ei kuunnellut pohjetta sitten yhtään, joten raipalla huomautin. Siihen piti tietenkin reagoida pukilla ja laukannostolla, no ainakin lähti eteenpäin!
Verkkojen jälkeen lähettiin ensin tekemään puomeilla tehtävää. Eli puomikasa, 3 laukkaa, puomikasa, 3 laukkaa ja vielä yksi puomikasa. Heppa ei ollut kyllä kunnolla pohkeen edessä, ja vaikka tolla onkin hirmuisen iso laukka, meinas väli jäädä pitkäksi.. Ei muuta kuin vain uudestaan niin monta kertaa että onnistui! Tän jälkeen puomikasojen tilalle tuli esteet: ristikko, okseri ja pysty. Konstaa sai ratsastaa aika paljon eteen ettei se hiipunut. Voisin ehkä ens kerralla koittaa, miten se menee jos laitan kannukset.
Tuon linjan jälkeen hypättiin yksi pysty vastakaartotiellä ja sitten linja uudestaan toisesta suunnasta. Itse olen suhteellisen tyytyväinen tuntiin, joskin olisin voinut ratsastaa hepsun vähän reippaammaksi alusta alkaen. Loppuraveissa sillä kyllä riitti energiaa liikkua, mutta sain ylimääräiset pukit estettyä pyörittämällä K:ta ahkerasti volteilla.

Nämä alla olevat kuvat on otettu eräältä aikaisemmalta estetunnilta viime syksynä. Ensi viikosta lähtien alan kuitenkin saada tuoreita ratsastuskuvia, kun Matskusta tulee mun hovikuvaaja!

en mä toki yhtään pieni tuolla ole..

Sunnuntain kisailutkaan eivät ihan putkeen menneet. Verkassa Paavo oli vähän hidas pohkeelle, enkä sitten saanut sitä radallakaan oikein etenemään. Kolme ensimmäistä estettä meni ihan kivasti, vaikka ykkösellä ajauduttiinkin ihan toiseen reunaan. Sen jälkeen tuli kokorataleikkaalinjalla 2 okseria, välissä kolme laukkaa. Ensimmäiselle okserille kiellettiin riittävän monta kertaa hylkyyn ja kun siitä päästiin yli, tuli toiselle okserille kielto. Kolmannella yrityksellä yli ja sitten seuraavallekin esteelle vielä kielto. Tässä vaiheessa olin niin kiukkuinen ja väsynyt, että olisi mieli tehnyt vain häipyä talliin. Ratsastin kuitenkin radan loppuun enemmän tai vähemmän tyylikkäästi. Kyseessä kun olivat tallin omat kisat, radan sai jatkaa loppuun vielä hylkäyksen jälkeenkin.
Kolme viimeistä estettä menivät sitten taas ihan hyvin, tuo keskikohta oli vaan kauheen hankala jostain syystä. Radasta on kyllä video, mutta sensuroin sitä vähän ennen tänne laittamista. Ei muuten, mutta kun siinä menee yli minuutti siihen ettei hevonen halua mennä lähellekään estettä, niin vähän pätkäisen sitä.

mitä tälle laadulle tapahtu!?