Tehtiin tosiaan lyhyesti itsenäinen alkuverkka kaikissa askellajeissa. Wilma tuppautu ajoittain oleen pohkeen takana, mutta välillä taas liikkui todella kivasti. Itsenäisten verkkojen jälkeen otettiin jalustimet pois ja lähdettiin ensin ravissa työstämään hevosia. Ideana oli, että valmentaja huutaa aina milloin tehdään mitäkin (kootaan tai ratsastetaan ravia eteen, tehdään voltti tai täyskaarto jne), eli koko ajan piti olla valmiustilassa ja oikeasti ratsastaa. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin aina avotaivutus, joka onnistui oikeassa kierroksessa miljoona kertaa paremmin kuin vasemmassa.
Wilma alkoi näiden tehtävien kautta toimia tosi kivasti, huomasi taas kuinka helpottaa itseäni kun en jää välillä matkustamaan vaan keskityn koko ajan työskentelemään hevosen kanssa. Tehtiin samanlaista tehtävää myös laukassa. Siinä W otti vähän kierroksia isommasta laukasta, muttei tehnyt suurempia tyhmyyksiä kuin parit pukit. Kokoaminen taas sujui ihan superhyvin! Se tunne kun pelkillä vatsalihaksilla saa hevosen lyhentymään ja pysymään lyhyenä <3 Tosin ihan pari kertaa W tippui raville, mutta ainoastaan koska en tajunnut aluksi pitää pohjetta tarpeeksi lähellä puristamatta polvella. Mulle on ton polvikivun takia tullut nimittäin äärimmäisen paha tapa puristaa polvella satulaa ilman jalustimia ratsastaessa. Tosi jännä kyllä, miten hevonen liikkuu paremmin kun itse istuu hyvin....
 |
| se ainakin kokos! |
Pystyn jälkeen vaihdettiin suuntaa ja otettiin samanlainen hyppytehtävä tuolle punaiselle okserille. Eli este, voltti ja este uudelleen. Sain tehtäväksi keskittyä pitämään ylävartalon pystymmässä ja viemään sen sijaan kättä enemmän eteen, joten siihen sitten panostin koko loppuajan.
Tehtiin ensin pieniä pätkiä rataa ennen kokonaisuutta. Wilman kanssa oon tottunut laskemaan askeleet esteelle ja on kiva hypätä sillä, koska laukkaa pystyy oikeasti säätämään ihan miten tahansa. Huonona puolena on se, että jos en nää paikkaa, lähden tuuppaamaan liian kaukaa tai pidän paketin kasassa ihan viime metreille asti ja päädytään liian lähelle estettä. Onneksi poni korjaa mun virheet tehokkaasti!
 |
| Ween mielestä muiden hypätessä on hyvä nukkua |
Rata (kuva postauksen alussa) meni itse asiassa ihan tosi hyvin, kun maltoin istua ja pitää käden hiljaa. Jännitin vähän tuota toista okseria (este nro 1 siis) noiden edeltävien puomien takia. Vaikka Wilma ei ole mun kanssa kieltänyt kuin ehkä 10 kertaa kolmen vuoden aikana, parin vuoden takaisessa Niels Nanningin valmennuksessa romahdettiin samalla tavalla rakennetun okserin väliin. Ei siinä käynyt pahemmin, poni meni polvilteen ja pysyin selässä, mutta jäi tietysti pieni jännitys. En ollut sitä edes tajunnut ennen kuin vasta perjantain valmennuksessa. Wee hyppäs kuitenki hyvin vaikka vähän häiritsin sen rytmiä puomeilla. Kakkosesteelle oli koko valmennuksen ajan jotenkin kauhean vaikea nähdä paikkaa, mutta selvitettiin se joka kerta kunnialla ponin ansiosta. Radan kaksi viimeistä estettä menikin sitten taas hyvin.
 |
| tiikerihyppy! piti ottaa varman päälle kun muut oli kieltäny |
Viimeiseksi hypättiin kaikki vielä toi puomillinen okseri hitusen isompana. Mulle sitä nostettiin vielä erikseen, ja kerrankin en lähestyessä katsonut estettä vaan kauas sen taakse! Olin varma että jos vilkaisenkaan sitä niin jännityn sen korkeudesta, vaikkei se ollutkaan kuin metrin :D Mutta se näytti isommalta!
Loppuraveissa Weellä oli kauhea hööki taas päällä ja ensimmäiset kierrokset oli kyllä kaukana rennosta eteen-alas -työskentelystä.. Jäin tekemään volttikahdeksikkoa, minkä oon todennut erittäin toimivaksi tuon otuksen kanssa, ja sain sitten sen rentoutumaan.
Jäi kyllä tosi hyvä fiilis itselleni, eikä edelliskertojen jännityksestä ollut tietoakaan! Tästä on sitten hyvä jatkaa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti