Hyvänmielenviikko

Flunssasta huolimatta kulunut viikko on ollut tosi kiva. Ystävänpäivää en erityisemmin viettänyt, kavereilla oli menoa ja Aarne lähti leirille. Lauantaina kävin ratsastamassa Romin, josta tulikin jo postausta aiemmin.

Sunnuntaina (siis 16.2.) oli oikea soperponipäivä: lähdettiin Riikan kanssa tallikierrokselle klo 10 ja takaisin kotona olin kuuden jälkeen. Ensin Chrisulle sovittaan mahavyötä, sitten Romille. Ei ollut ihan paras mahdollinen päivä, ponia olisi kiinnostanut kaikki muu kuin työskentely. Ratsastelin sellaiset 45min, jonka jälkeen ponin hoito ja kiikutus takaisin ulos.
Matka jatkui kaupan kautta Vahantaan, jossa oli Christelin istuntatunti vuorossa. Olin toivonut Konstaa, mutta se vaihtui sitten Paavoon. Tallille tullessa kuitenkin todettiin että Paavolla on ähky, joten ratsuksi päätyi loppujen lopuksi Rosa. Tylsää sinänsä, kun en sillä ikinä muuten mene ja valkusta olisi ollut paljon enemmän hyötyä jos olisin saanut Paavon. No mutta tällaisille ei voi ikinä mitään, ja sain kyllä tosi paljon vinkkejä istunnan korjaamiseen! Valmentajan pyynnöstä en julkaise tunnista minkäänkaltaista materiaalia, mutta voin kyllä lämpimästi suositella kaikille!

Romi 16.2.

 Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä tallikierrosta jatkettiin vielä uudestaan Chrisun luo. Tällä kertaa ponille kärryt perään ja pelolle - minä ajajana! Oonhan mä aikoinaan ajanut hevosia paljonkin, mutta siitä on jo aikaa. Chrisu oli ihan supermukava ajettava, herkkä mutta kiltti. On se vaan niin loistoponi<3

Tässä välissä piti kaivaa kalenteri esille, että muistaa kaiken viikon aikana tapahtuneen :D

Maanantai meni flunssan kynsissä ja katselemalla Aarnen kanssa Salaisia kansioita. Tiistaina jatkui sama, tosin lisäksi oli ratsitunti. Maanantain Romeilun olin perunut nuhan takia, mutta seuraavana päivänä oli sen verran parempi olo että päätin mennä tunnille.
Ratsuna oli Hilla ja aiheena puomit, en tuolla ponineidillä olekaan mennyt sitten katastrofivalkun. Oli ihan kivaa, mutta kun hevonen ei luota ratsastajaan eikä ratsastaja hevoseen, niin ei mitään huippufiiliksiä koettu.

Torstaina oli eka fysioterapiakäynti. Terapeutti katsoi vähän jalkojen asentoja ym ja tehtiin muutamia harjoitteita. Huvittavaa kun tuntui ettei edes reenattu paljoa, mutta silti polvi oli harjoitusten jälkeen yhtä kipeä kuin tunnin juoksulenkin jälkeen kovalla alustalla :D Nyt vain pitäisi sitten muistaa tehdä noita harjoituksia. Laitettiin polveen myös kinesioteippi yhdellä tavalla, seuraavalla käynnillä koitetaan toista tapaa.

Perjantaipäivä vietettiin Aarnen kanssa vaihteeksi löhöillen, mutta illemmalla lähdin Riikan mukana tallille pitään sille tuntia. Päästettiin Chrisu kentälle vapaaksi ratsastuksen ajaksi, ja hölmö poni seurasi mua kun siirtelin tötteröitä ja tolppia! Ihana murunen<3 Tosin vähän ajan päästä se alkoi esittää kauhukakarapuoltaan ja yritti kovasti terrorisoida mun tehtävää menemällä keskelle rataa seisomaan tai siirtämällä puomia. Piti sitten ottaa pieni tuholaiseläin kiinni ja se seisoikin kiinnioton jälkeen tyynesti paikoillaan mun vieressä.
Tallilta päästyä pikainen itsensä kuntoonlaitto ja ruoka ja bussilla keskustaan Bändärin avajaisiin. Paikalla oli Aarne ja muutamia sen kavereita, keiden kanssa oon aika usein ollut baarissa. Oli kivaa, vaikkei kauhean pitkään siellä oltukaan. Aarne nimittäin lähti lauantaiaamuna Viroon ja hyvästeltiin sitten jo perjantaina.

Eilen ja tänään olin taas vaihteeksi Romilla ratsastelemassa. Ei tehty ihmeempiä, ponin omistaja oli mukana ja kävi myös itse vähän aikaa selässä. Kyllä se niin vaan ton ratsastettavuuteen vaikuttaa kun sen oma mamma menee, liikkuu paljon kivemmin!

Ensi viikolla luvassa ratsastusta, ratsastusta ja ratsastusta. No, on siellä myös toinen fysioterapiakäynti ja mummulassa vierailu. Mutta tiistaina oman vakkaritunnin lisäksi menen Matsun tilalle valkkuun, ke ja to on Romi, pe taas valkku (ellei Matsu mene mun tilalla, en ole ihan selvillä tilanteesta) ja viikonloppuna pitäisi taas Romia liikuttaa. Siinäpä se hiihtoloma menee heppaillessa :D

on mulla komea ratsastettava :D

Romiratsastus kuvina

Oonpas nyt ollu ahkera postailija :D Toisaalta, nyt kerrankin on kirjoitettavaa!

rapsraps. se tykkäs turvan rapsuttamisesta!

ponin asenne vyön kiristämiseen

alkutyöskentelyä käynnissä

venyyvenyy!

voi kun saisi tuon istunnan kuntoon...

(me ollaan olevinamme menossa pohkeenväistöä)

hienoin <3

meidän tyyli peruuttaa :D

loppuravailua

viereisellä pellolla meni heppa, hurjaa! (yritän poistaa roskaa romin korvasta)

Lyhyt kuvailu vielä sanoin tähän loppuun. Eli koska kenttä ei nyt ole missään maailman parhaassa kunnossa tän sään takia, pystytään työskenteleen vain käynnissä ja ravissa. Alkuverkkojen jälkeen teinkin sitten paljon siirtymisiä, koska Romi oli alussa vähän pohkeen takana. Reenattiin myös peruutuksia ja väistöjä, mitä se ei vielä täysin haltsaa. Ensimmäisellä peruutuskerralla Riikka tuli vähän edestä avittamaan painamalla ryntäistä taaksepäin, mutta loppuratsastuksesta tehtiin itsenämme jo hienoja 4 askeleen peruutuksia!
Väistöissä oli tällä kertaa enemmän hankaluuksia. R väistää aina pari askelta hienosti, jonka jälkeen menee mutkalle ja puskee pohjetta vasten. Käänsin sen keskihalkaisijalle, josta aina parin väistöaskeleen jälkeen suoristus ja taas väistöä kunnes päästiin uralle.

Päivän pelonaihe tällä kertaa oli eräs viereisellä pellolla juoksutettava hevonen. Sitä piti oikein pitkäksi ajaksi jäädä tuijottamaan pää ylhäällä, eikä uskaltanut liikkua mihinkään. Tässä välissä otin loppuraveja, ja Romin keskittyminen kyllä huiteli ihan siellä pellon puolella, vilkuili sinne vain koko ajan. Päädyttiin tekemään vain pari ympyrää toisessa päässä kenttää ennen loppukäyntejä, kun ponia ei oikein kiinnostanut enää :D

Torstain estevalmennus

Meidän tämän viikon estevalmennus oli siirretty torstaille valmentajan pyynnöstä. Ennen valkkua kävin ratsastamassa Romin, joka keksi tuijotella milloin mitäkin. Tehtiin töitä tunnin verran käynnissä ja ravissa, kenttä oli sen verran jäinen etten viitsinyt laukata.

Romin luota sitten suoraa Vahantaan. Paavo oli onneksi valkkua edeltävällä tunnilla, niin sain pitää pienen lepo- ja ruokatauon. Mun torstainen tallipäivä tosiaan alkoi klo 16 ja loppui klo 23, eli suhteellisen pitkä oli :D

Alkukäyntien jälkeen otettiin heti laukkaa, koska hevoset oli ollu edellisellä tunnilla melkein kaikki (ja ne ketkä eivät, ravailivat vielä käynnin ja laukan välissä). Mentiin ympyrällä yksinkertaista pidennys - lyhennys -tehtävää, jossa valmentaja aina huusi pitääkö pidentää vai lyhentää. Totesin tän Paavolle tosi hyväks tehtäväks, sain sen kivasti pohkeen eteen ja se oli jopa liikaa menossa! Lyhennyksessä oli pieniä ongelmia, kun ensin se ei olisi malttanut antaa pidätteitä läpi. Kun sitten sen sai lyhyeen laukkaan, se pysyi siinä tosi kivasti! Pidennykset oli ihan liian helppoja tällä kertaa, vaikka yleensä P ei reagoi tarpeeksi pohkeisiin. Nyt se oli ihan villiponi ja yritti heitellä pukkejakin välillä, ja aina jos valkku maiskautti jollekin muulle, Paavo oli heti lähdössä itse kovempaa :D No, joskus näinkin, ei tosiaankaan siis haitannut tuo energisyys.

Alussa tehtiin ihan älyttömän monimutkaista ja vaikeaa tehtävää ihan pikkuisilla esteillä. Oli niin epäselkeä, etten valitettavasti osaa selittää tai edes piirtää tuohon kuvaan sitä niin että siitä tajuaisi jotain. Joka tapauksessa, tultiin siis tuossa yo. kuvassa näkyvää "esteristiä" vähän jokaisesta suunnasta ja kulmasta. Ensimmäisillä kerroilla Paavo pysähtyi, mutta poniasenteella sain sen sitten yli ilman uutta lähestymistä. Noi kun oli niin pieniä, että olisi päässyt vaikka peruuttaen yli. Silti ponin piti hypätä kunnon loikka ettei pelottava este vain pure! Sinänsä tää oli kyllä tosi hyvä tehtävä, sillä hevonen piti pitää oikeasti hyvin kontrollissa, mutta silti pohkeen edellä ja olla tarkkana siitä mihin suuntaan käännytään seuraavaksi. Vaikea se silti oli, enkä edes kahden oman kierroksen jälkeen muistanut kolmannella kerralla missä järjestyksessä esteet piti hypätä :D

hurrrrrja este!

Näiden kontrollihyppyjen jälkeen mentiin pienen pientä rataa. Eli ensin kavaletit (kaikkiin väleihin yksi laukka) ja kentän keskellä oleva puomi ympyrällä, jonka jälkeen jatkettiin tuolle kolmen esteen suoralle. Paavon mielestä toi keltainen okseri oli kamalan pelottava silloin kun siitä laukattiin ohi, samoin kavaleteilla vähän epäröi. Olin kuitenkin saanut sen tosi hyvin pohkeen eteen, sillä pieni huomautus riitti ja ylitettiin ne nätisti.
Linjaa piti tulla ensin viidellä laukalla ja laskea askeleet ääneen. No, meillä tuli ensimmäisellä kierroksella ekaan väliin 4 laukkaa ja tokaan 6 laukkaa, hups! Toisella yrityksellä saatiin kivat viisi molempiin, vaikka Paavo vähän valuikin ulkoreunaan tuolla okserilla.

laukkapuomi alà paavostyle...

koko tunnin ainoa kunnollinen kielto!

Lopuksi lisättiin tuohon miniradan loppuun vielä toi esteristi. Eli nyt se piti hypätä vain tuolla tavalla vinosti kuten kuvasta näkyy kahdesta suunnasta. Nyt Paavo otti jo vähän järkevämpiä loikkia kuin alussa, ehkä se tajusi ettei ne syökään sitä.. Ei siinä sinänsä muuten, mutta heti esteen jälkeen oli tosi pieni tila kääntää ennen seinää. Eikä kääntäminen oo helppoa hevosella, joka a) on iso ja isolaukkainen b) hyppää kissaloikan noin 20cm korkealle esteelle.

Kokonaisuudessaan valmennus meni ihan superhyvin, olin niin iloinen sen jälkeen! Sen kyllä sai sekä valmentaja että muut valkkulaiset huomata.. :D Mutta joka tapauksessa, mulla oli kyllä koko valkun ajan tosi hyvä fiilis, eikä Paavon ajoittaiset villiponikohtauksetkaan vähentäneet sitä. Harmi vain ettei niistä tullut kuvia, toi oli ihan pöhkö välillä!

iloinen ratsastaja

Kuvista ISO kiitos Jennalle! Oliko tää postaus kauhean epäselvä ja tylsä, vai haluutteko enemmänkin tällaisia selityspostauksia?

Musta tuli kameraleski!

 // postaus kirjoitettu jo keskiviikkona, mutta koska blogger ei suostunut toimimaan, sain sen vasta nyt (eli torstaina) julkaistua //

Tuossa aiemmassa postauksessa mainitsinkin kameran rikkoutumisesta. No, eilen vein sen sitten Rajala Cameraan (mistä sen ostinkin), ja kerroin ongelmasta. Takuu korvaa ja huollossa menee kahdesta neljään viikkoa. MAHDOLLISESTI SIIS JOPA KUUKAUSI ILMAN KAMERAA! Onneksi voin lainata siskon runkoa tai kavereiden välineistöä aina välillä, muuten en kestäis..

Eilen oli myös myös ratsitunti, tällä kertaa koulua Paavolla. Olin ennen tuntia älyttömän kateellinen Immille, kun se sai mennä Konstalla, mutta tunnin jälkeen ei kyllä haitannut! Paavo oli ihan supermagea, ei oo vissiin ikinä ollut noin hyvä. Matsu kuvas ensimmäiset ½ tuntia, joten muutamia kuviakin saatiin, kiva!

 Alkukäyntien ja -ravien alettiin ensin tehdä käynnissä tuota ylempänä olevaa tehtävää. Eli käännettiin keskihalkaisijalle, sitten väistöä kohti uraa, suoristus tötteröiden välisen matkan ajan ja väistö loppuun uralle. Toisella sivulla (= sininen viiva) tehtiin sitten ravia vapaasti. Itse tein aika paljon voltteja ja temponvaihteluita että saisin Paavon paremmin kuulolle.

Väistöissä Paavon kaula tuppautui kääntymään sisälle, vaikka muuten väistikin kivasti. Suoristaminen oli toinen ongelma, sekä keskihalkaisijalle käännyttäessä että noiden tötteröiden välissä. Heppa vähän jäi asettumaan ja sain aika paljon ratsastaa sitä että sain sen suoristumaan.

Laukkaa otettiinkin sitten tällaisella volttitehtävällä. Eli päätyyn piti tehdä voltti ja kun hevonen tuntui hyvin kuuntelevan, piti nostaa laukka ja laukata seuraavan pitkän sivun loppuun. Opettajan käskystä tein Paavon kanssa iiiisoja keskiympyröitä ratsastaen laukkaa eteenpäin, se kun vähän jäi pohkeen taakse. Nostotkin olisivat saaneet olla energisempiä, vaikka laukka muuten sujui ihan hyvin.

Laukkojen jälkeen tehtiin tuota ensimmäisen kuvan tehtävää uudestaan, tällä kertaa ravissa. Eli ravissa keskihalkaisijalle, väistö, suoristus ja väistö. Päätyyn sai tarvittaessa tehdä ympyrän jos esim. oli tilasta puute. Itse tein sen aika usein saadakseni Paavon kuuntelemaan ulkopohjetta paremmin seuraavan tehtävän takia. Nimittäin pitkän sivun alusta piti nostaa vastalaukka ja laukata sitten sivun loppuun asti. Taas nostot olisivat voineet olla energisempiä, sen sijaan raviinsiirtymiset onnistuivat yllättävän hyvin! Tiedän istuntani vaikuttaneen paljon noihin laukannostoihin, mulla nimittäin on tapana vähän nojata eteenpäin nostossa.

Oon kyllä ihan tositosi tyytyväinen Paavoon, harvoin saan sitä ratsastettua noin hyväksi, se kun jää (liian) helposti pohkeen taakse vain hölköttelemään. Tällä tunnilla keskityinkin nimenomaan omaan istuntaani sekä hevosen eteenpäinpyrkimykseen ja herkkyyteen, ja mielestäni onnistuin siinä. Sain itse asiassa jopa kehuja tämän tunnin hyvästä istunnasta! Sitten kun sen saisi aina pidettyä hyvänä... Sekä minä että opettaja jäimme kaipaamaan lisää energiaa laukannostoihin ja sitä suoruutta. Se on yksi mun heikkouksista, joka toistuu aina Paavolla ratsastaessa, mutta harvemmin muilla.

Seuraava ratsastus onkin sitten torstaina, kun käyn ensin liikuttamassa Romin ja sen jälkeen äkkiä tallin vaihto ja Paavolla estevalmennukseen. Vähän pelottaa toi valmennus, kun edelliset ratsastuskerrat ovat menneet niin hyvin niin tuon on pakko epäonnistua :D Lauantaina myös Romeilua, samoin sunnuntaina. Viikon päättää Christelin istuntatunti, jonne olen nyt menossa ensimmäistä kertaa!

Uusin heppatuttavuus esittelyssä

Täällä blogissakin olen Romin maininnut muutamaan kertaan, mutta sen paremmin en ole heppasesta kertonut. Nyt sain kuitenkin omistajalta virallisen luvan postailemiseen meidän touhuista, joten päätin näin ensimmäiseksi tehdä tällaisen vähän paremman esittelyn tuosta heppasesta.

Romi tosiaan on erään kaverini hevonen, juuri 6 vuotta täyttänyt puoliveriruuna. Kun omistajalta murtui käsi, aloin liikutella tätä auttaakseni, vaikken ensin hirveästi ruunasta pitänytkään. Itse asiassa ensimmäiset ratsastuskerrat olivat melko kamalia :D Romi kyllä oli kiltti, ei siinä, itse vain olin vähän hukassa. Vaikka pojalla on korkeutta vain ~160cm, sillä on hirmuisen isot askellajit joissa en osannut yhtään istua. Lisäksi se on vielä melko raaka, joten selässä saa olla aika tarkkana siitä mitä tekee.

tyylinäyte meidän menosta. ei mitään hajua mitä tässä tapahtuu!

Ihanan rehellinen ja yritteliäs Romi on, itseasiassa juuri sellainen hevonen minkä haluaisin itselleni! Nyt kun olen sitä aika tarkalleen kuukauden verran käynyt ratsastamassa ~3 kertaa viikossa, on jo hieman löytänyt niitä oikeita nappuloita ja ratsastus on ihan huippukivaa. Olen suoraan sanoen ihan rakastunut tuohon hevoseen <3 Tietysti aina ajoittain asioista pitää vähän vääntää, eikä kaikki suju täydellisesti, mutta sellaista se on nuorten hevosten kanssa.

Edellisellä kerralla sain Riikan kuvaamaan meidän menoa, kyllä jotain eroa huomaa noihin ensimmäisiin ratsasteluihin. Jotta Romillakin pysyisi mielenkiinto yllä, päätettiin verkkojen jälkeen ottaa puomeja mukaan työskentelyyn. Aikaisemminhan en ole niitä sen kanssa mennyt, enkä tiedä ovatko muutkaan. Hyppäämään sillä en pääse, eli pieni esteloma kunnes omistaja pääsee itse selkään. Puomeja kuitenkin on lupa mennä, joten eiköhän niitä tulevaisuudessakin oteta aina silloin tällöin mukaan.
Täytyy kyllä sanoa ettei Romi ole koskaan ollut niin hyvä kuin viime lauantaina! Alussa sitä sai ratsastaa jonkin verran eteen, mutta laukkojen jälkeen poni olikin ihan super. Verkkojen jälkeen Riikka sai raahata kentälle puomin, päätettiin aloittaa vain yhdellä. Ihan hyvä, sillä ensimmäinen puominylitys oli hirveän pelottavaa, joskin selvittiin siitä "pienellä" loikalla. Harmiteltiin vain kun juuri siitä ei saatu kuvaa, tuon jälkeen nimittäin ylitti sen ihan nätisti.
Puomi oli uran sisäpuolella, joten oli samalla suoristustehtävä. Mulla on tapana istua vähän vinossa, ja tää oli ihan hyödyllinen tapa harjoitella suorassa olemista. Junnun kanssa kun siellä selässä ei voi istua ihan mitenpäin haluaa.

Loppuun kasa kuvia, nää ovat sitten ihan sikinsokin!

könökönö

jee, puomi!

Riekkuvia ponilapsia

Tekniikka vihaa mua! Viime syksynä kone oli huollossa, jouluna kovalevy hajosi ja nyt on kamera rikki. Tosiaan mun kamerasta irtosi itestään peili, ei mitään hajua että miten se on tapahtunut, eli maanantaina pitäis viedä toi huoltoon. Onneksi takuuta on jäljellä, niin ei tuu kalliiks. Mutta joudun nyt sit olemaan jonkin aikaa ilman kuvauslaitetta :( Saan ajoittain lainata siskon runkoa (joka siis on se mun vanha 550D), mutta toivotaan että saisin tuon omani äkkiä taas käyttöön. Ärsyttävästi juuri meni perjantai-iltana, koska en mä sitä viikonloppuna pystynyt viemään mihinkään.

Viikko on vaihteeksi mennyt talleillessa ja salilla, muuta en oikeastaan sitten ole tehnytkään. Pari kertaa olen käynyt Romia liikuttamassa ja nähnyt muutamia kavereita. Perjantaina olin Riikan kanssa tallilla tarkoituksena kuvata hankilaukkailua. No, tarkoitukseksi jäi ton kameran hajoamisen takia. Sain kuitenkin aikaisemmin napattua muutamia kuvia tarhailevista poneista, joilla oli vähän astetta villimpää menoa. Olin saanut Riikan poikakaverilta lainaan 85mm Canonin putken, oli muuten ihan huippu!

osaa se poseeratakin <3

hieman oli harmaata..

Tänään olin sitten raviradalla napsimassa muutamia kuvia tuosta ylläolevasta kaksikosta, kun pääsivät vähän treenailemaan. Valitettavasti ehdin ihan reenien loppupuolella, joten kuvia on vain pari. Lisäksi olin vähän hukassa tuon siskon rungon kanssa, se oli niin pieni ja nappulat ihan väärissä paikoissa :D

Paavo-porsas ja Konsta Konstikas

Olin eilen illalla laittanut kellon herättämään yhdeksältä jotta menisin aamulla salille. Ensinnäkään en herännyt kun kello soi ensimmäisen kerran, ja toisella kertaa jaksoin juuri ja juuri avata silmiäni sen verran että löysin puhelimen sammuttaakseni herätyksen. Pääsin kuitenkin kipuamaan ylös ja puolen tunnin lagaamisen jälkeen sain vaatteet päälle ja lähdettyä ulos lenkille. En yleensä uskalla lenkkeillä talvisin liukkauden takia ja kesäsin lenkkeilyintoa vähentää asfaltti. Hiekkateillä pystyn ongelmitta juokseen, mutta asfaltilla juostessa alkaa polveen sattua liikaa. Nyt kuitenkin tiet oli ihan hyvässä kunnossa, ja kun vauhdin piti maltillisena, ei ollut liukastumisvaaraakaan.

Tuohon polveen palaten.. Eli tosiaan mulla on ollut polven kanssa ongelmia sellaiset 5 vuotta, mutta ei ole mitään tietoa mistä ne ovat lähtösin. Oudointa kipeytymisessä on se, että se ei ole yhteydessä liikuntaan. Joskus polvi voi olla järjettömän kipeä vaikka en olisi liikkunut yhtään, eikä se aina kipeydy liikunnasta. Ratsastus ja laskettelu ovat tietysti melko huonoja lajeja polvivammaiselle, mutta ei voi mitään, mua ei saa pidettyä poissa hevosen selästä! Talvisin kipuja on enemmän, liekö sitten johtua pakkasesta vai mistä. Käytänkin aina - tai siis aina silloin kun muistan - ratsastaessa polvitukea ja olen opettajilleni/valmentajilleni kertonut asiasta. Ajoittain siis sekä tunneilla että valmennuksissa olen jättänyt jonkun tehtävän väliin antaakseni polven levätä, mutta tullut taas seuraavalla kierroksella mukaan. Onneksi kevään tullen kivut helpottavat.
Olin siis maanantaina magneettikuvissa, vihdoin ja viimein. Monta kertaa olen kyllä lääkärissä käynyt, mutta kukaan ei ole lähettänyt jatkotutkimuksiin koska "se on ihan kunnossa". Onko kunnossa oleva polvi sellainen, jolla välillä jopa käveleminen sattuu ihan hulluna? Magneettikuvista paljastui polvilumpiossa olevan jokin (jotain siansaksaa se nimi oli, eli ei pienintäkään hajua :D) ja sainkin sitten reeniohjelman sen korjaamiseksi ja lähetteen fysioterapeutille. Josko nyt tulisi kuntoon!

Eilen tosiaan oli hyppytunti ja ratsuna Konsta Konstikas, mun pienisuuri jättiläinen. Kyllä, erittäin kuvaava lempinimi. Ai että jos toi hevonen ois 20cm matalampi niin ostaisin sen samantien, on se vaan niin kiva <3 Eihän toi säkäkorkeus sinänsä haittaa kun tälleen satunnaisesti sillä menee, vaikkakin satulointi tuottaa vähän hankaluuksia..

Alkuverkassa tehtiin paljon siirtymisiä ja voltteja, että saatiin hevoset hereille. Konsta oli aluksi vähän jäykkä vasemmassa kierroksessa, mutta vertyi kyllä kivasti. Käyntiinsiirtymiset ja pysähdykset ravista onnistuivat kivasti, tosin itse meinasin jäädä nojaamaan taakse siirtymisten aikana. Toisella pitkällä sivulla piti sitten tehdä temponlisäys ravissa. Ensimmäisellä kerralla K ei kuunnellut pohjetta sitten yhtään, joten raipalla huomautin. Siihen piti tietenkin reagoida pukilla ja laukannostolla, no ainakin lähti eteenpäin!
Verkkojen jälkeen lähettiin ensin tekemään puomeilla tehtävää. Eli puomikasa, 3 laukkaa, puomikasa, 3 laukkaa ja vielä yksi puomikasa. Heppa ei ollut kyllä kunnolla pohkeen edessä, ja vaikka tolla onkin hirmuisen iso laukka, meinas väli jäädä pitkäksi.. Ei muuta kuin vain uudestaan niin monta kertaa että onnistui! Tän jälkeen puomikasojen tilalle tuli esteet: ristikko, okseri ja pysty. Konstaa sai ratsastaa aika paljon eteen ettei se hiipunut. Voisin ehkä ens kerralla koittaa, miten se menee jos laitan kannukset.
Tuon linjan jälkeen hypättiin yksi pysty vastakaartotiellä ja sitten linja uudestaan toisesta suunnasta. Itse olen suhteellisen tyytyväinen tuntiin, joskin olisin voinut ratsastaa hepsun vähän reippaammaksi alusta alkaen. Loppuraveissa sillä kyllä riitti energiaa liikkua, mutta sain ylimääräiset pukit estettyä pyörittämällä K:ta ahkerasti volteilla.

Nämä alla olevat kuvat on otettu eräältä aikaisemmalta estetunnilta viime syksynä. Ensi viikosta lähtien alan kuitenkin saada tuoreita ratsastuskuvia, kun Matskusta tulee mun hovikuvaaja!

en mä toki yhtään pieni tuolla ole..

Sunnuntain kisailutkaan eivät ihan putkeen menneet. Verkassa Paavo oli vähän hidas pohkeelle, enkä sitten saanut sitä radallakaan oikein etenemään. Kolme ensimmäistä estettä meni ihan kivasti, vaikka ykkösellä ajauduttiinkin ihan toiseen reunaan. Sen jälkeen tuli kokorataleikkaalinjalla 2 okseria, välissä kolme laukkaa. Ensimmäiselle okserille kiellettiin riittävän monta kertaa hylkyyn ja kun siitä päästiin yli, tuli toiselle okserille kielto. Kolmannella yrityksellä yli ja sitten seuraavallekin esteelle vielä kielto. Tässä vaiheessa olin niin kiukkuinen ja väsynyt, että olisi mieli tehnyt vain häipyä talliin. Ratsastin kuitenkin radan loppuun enemmän tai vähemmän tyylikkäästi. Kyseessä kun olivat tallin omat kisat, radan sai jatkaa loppuun vielä hylkäyksen jälkeenkin.
Kolme viimeistä estettä menivät sitten taas ihan hyvin, tuo keskikohta oli vaan kauheen hankala jostain syystä. Radasta on kyllä video, mutta sensuroin sitä vähän ennen tänne laittamista. Ei muuten, mutta kun siinä menee yli minuutti siihen ettei hevonen halua mennä lähellekään estettä, niin vähän pätkäisen sitä.

mitä tälle laadulle tapahtu!?