4. elokuuta 2013
3. elokuuta 2013
Eilinen estevalmennus
Olis ollu kauhee hinku kirjoittaa jo eilen, mutta tosiaan olin kotona vasta puoli kahdeltatoista, niin päätin suosiolla jättää sen tähän päivään. Päivällä pidettiin Saken kanssa hauskaa Koskarissa, leikittiin mm. Tiimarissa ja syötiin Jugit, nomnom.
Hilla oli onneksi kivalla päällä meidän edellisestä valmennuksesta huolimatta. Kamalan vino ja jäykkähän se edelleen on oikeassa kierroksessa, yleensä alkaa taipua vasta puolessa välissä tuntia. Vasempaan kierrokseen ei mitään ongelmia. Parhainhan Hilla on silloin jos alkuverkkaan on kuulunut paljon ympyröitä ja pylpyröitä niin että sekin joutuu taipumaan. Tän kertainen verkka ei siis ollut välttämättä mikään paras mahdollinen meille, kun tehtiin vain siirtymisiä askellajien sisällä ja pitkät sivut piti mennä uran sisäpuolella. Toisaalta tässä sain hyvin Hillan reagoimaan eteenpäinvieviin ja pidättäviin apuihin. Jos vielä löytyisi sellainen verkka joka auttaisi molempiin. Tietysti meidän yhteistyökin on vielä vähän sitä sun tätä, kun en ole niin kauaa tammalla ratsastanut.
Viime kerralla kun hypättiin rataa, huomattiin että kaikilla meni noi kaarevat tiet vähän miten sattui, hevosia ei saatu suoristumaan ja näin ollen hypyistä tuli huonoja. Tällä kertaa sit keskityttiin nimenomaan hevosten suoruuteen ja teihin lyhyillä radanpätkillä. Verkkahyppyinä otettiin yhtä pystyä (tuota kuvan vihreää). Aloitettiin oikeasta kierroksesta, sitten hypättiin este vinoon ja vaihdettiin suunta ja sitten taas vinosti se sama este vasemmasta kierroksesta. Meillä oli Hillan kanssa vähän hankaluuksia löytää sopivat paikat näille vinohypyille, ja sen takia liian monta kertaa tuli miniaskel ennen estettä. Lisäksi Hillalla on tosi iso laukka (etenkin kun se on itse niin pieni), niin jään helposti vain istumaan kun ajattelen että se etenee jo tarpeeksi. Piti siis laukkaan saada lisää voimaa, vaikka se onkin pitkä ja tuntuu siksi jo riittävältä.
Sitten jatkettiin tehtävää vähän toisella tavalla. Eli taas hypättiin ensin toi vihreä pysty oikeassa kierroksessa vinolinjalla vasempaan, mutta sitten siitä tehtiin tiukka tie tuolle siniselle pystylle, laineelle. Toi käännös oikeassa kierroksessa tohon vihreälle pystylle oli meille aika hankala juuri sen Hillan toispuoleisuuden takia. Saatiin kuitenkin lopuksi siihenkin järkevä tie. Laineelle ei tullut mitään ongelmia tiukasta käännöksestä huolimatta.
Tehtiin tuo sama reitti myös toisinpäin, eli ensin laine ja sitten vihreä pysty. Ensimmäisellä kerralla en meinannut saada Hillaa käännettyä, joten tie oli ihan mitä sattui ja loppujen lopuksi hypättiinkin se sitten ravissa :D
Taidettiin tässä välissä tulla vielä joku parin esteen tehtävä, ennen kuin hypättiin tuota lopullista rataa. Hilla alkoi aika hyvin kuumentua loppua kohti, ja sain kyllä ihan kunnolla tehdä pidätteitä ettei poni vain juokse esteelle. Ensimmäinen hyppy meni hyvin, samoin toinen ja Hillakin pysyi kiitettävän kuuliaisena. Suurin ongelma oli (ja on muutenkin) mun oma istunta, lähden esteen päällä helposti ylävartalolla liikaa mukaan. Niin myös näillä kahdella ensimmäisellä hypyllä. Kolmannelle tuli vähän huono hyppy johtuen miniaskeleesta ja sitten tulikin vähän kiire kääntää okserille. Okserillekin tuli hyppy liian läheltä ja sitten laineelle poni pääsikin juoksemaan kun oli niin pitkä tie ja kontrolli haussa. Tultiin koko rata uudestaan, ja nyt saatiinkin kolmelle ensimmäiselle esteelle hyvät hypyt ja okserille ok, mutta laineelle Hilla pääsi taas liikaa juoksemaan. Ei muuta sitten kuin kaksi viimeistä estettä uudestaan. Jouduin Katin käskystä aika vahvasti pidättää Hillaa ennen lainetta, mutta selvästikin se oli vain hyvä asia, sillä nyt paikka paikka osui kohdilleen ja hypystä tuli pyöreä. Ehkä tässä pikkuhiljaa oppii sitten ratsastamaan tammaa niin, että osaa ilman valmentajan käskyä korjaamaan jotakin.
Loppuun vielä pieni kooste valkusta, kiitos videoista Anna!
Hilla oli onneksi kivalla päällä meidän edellisestä valmennuksesta huolimatta. Kamalan vino ja jäykkähän se edelleen on oikeassa kierroksessa, yleensä alkaa taipua vasta puolessa välissä tuntia. Vasempaan kierrokseen ei mitään ongelmia. Parhainhan Hilla on silloin jos alkuverkkaan on kuulunut paljon ympyröitä ja pylpyröitä niin että sekin joutuu taipumaan. Tän kertainen verkka ei siis ollut välttämättä mikään paras mahdollinen meille, kun tehtiin vain siirtymisiä askellajien sisällä ja pitkät sivut piti mennä uran sisäpuolella. Toisaalta tässä sain hyvin Hillan reagoimaan eteenpäinvieviin ja pidättäviin apuihin. Jos vielä löytyisi sellainen verkka joka auttaisi molempiin. Tietysti meidän yhteistyökin on vielä vähän sitä sun tätä, kun en ole niin kauaa tammalla ratsastanut.
Viime kerralla kun hypättiin rataa, huomattiin että kaikilla meni noi kaarevat tiet vähän miten sattui, hevosia ei saatu suoristumaan ja näin ollen hypyistä tuli huonoja. Tällä kertaa sit keskityttiin nimenomaan hevosten suoruuteen ja teihin lyhyillä radanpätkillä. Verkkahyppyinä otettiin yhtä pystyä (tuota kuvan vihreää). Aloitettiin oikeasta kierroksesta, sitten hypättiin este vinoon ja vaihdettiin suunta ja sitten taas vinosti se sama este vasemmasta kierroksesta. Meillä oli Hillan kanssa vähän hankaluuksia löytää sopivat paikat näille vinohypyille, ja sen takia liian monta kertaa tuli miniaskel ennen estettä. Lisäksi Hillalla on tosi iso laukka (etenkin kun se on itse niin pieni), niin jään helposti vain istumaan kun ajattelen että se etenee jo tarpeeksi. Piti siis laukkaan saada lisää voimaa, vaikka se onkin pitkä ja tuntuu siksi jo riittävältä.
 |
| tähän merkitty rata siis oli meidän viimeinen tehtävä |
Sitten jatkettiin tehtävää vähän toisella tavalla. Eli taas hypättiin ensin toi vihreä pysty oikeassa kierroksessa vinolinjalla vasempaan, mutta sitten siitä tehtiin tiukka tie tuolle siniselle pystylle, laineelle. Toi käännös oikeassa kierroksessa tohon vihreälle pystylle oli meille aika hankala juuri sen Hillan toispuoleisuuden takia. Saatiin kuitenkin lopuksi siihenkin järkevä tie. Laineelle ei tullut mitään ongelmia tiukasta käännöksestä huolimatta.
Tehtiin tuo sama reitti myös toisinpäin, eli ensin laine ja sitten vihreä pysty. Ensimmäisellä kerralla en meinannut saada Hillaa käännettyä, joten tie oli ihan mitä sattui ja loppujen lopuksi hypättiinkin se sitten ravissa :D
Taidettiin tässä välissä tulla vielä joku parin esteen tehtävä, ennen kuin hypättiin tuota lopullista rataa. Hilla alkoi aika hyvin kuumentua loppua kohti, ja sain kyllä ihan kunnolla tehdä pidätteitä ettei poni vain juokse esteelle. Ensimmäinen hyppy meni hyvin, samoin toinen ja Hillakin pysyi kiitettävän kuuliaisena. Suurin ongelma oli (ja on muutenkin) mun oma istunta, lähden esteen päällä helposti ylävartalolla liikaa mukaan. Niin myös näillä kahdella ensimmäisellä hypyllä. Kolmannelle tuli vähän huono hyppy johtuen miniaskeleesta ja sitten tulikin vähän kiire kääntää okserille. Okserillekin tuli hyppy liian läheltä ja sitten laineelle poni pääsikin juoksemaan kun oli niin pitkä tie ja kontrolli haussa. Tultiin koko rata uudestaan, ja nyt saatiinkin kolmelle ensimmäiselle esteelle hyvät hypyt ja okserille ok, mutta laineelle Hilla pääsi taas liikaa juoksemaan. Ei muuta sitten kuin kaksi viimeistä estettä uudestaan. Jouduin Katin käskystä aika vahvasti pidättää Hillaa ennen lainetta, mutta selvästikin se oli vain hyvä asia, sillä nyt paikka paikka osui kohdilleen ja hypystä tuli pyöreä. Ehkä tässä pikkuhiljaa oppii sitten ratsastamaan tammaa niin, että osaa ilman valmentajan käskyä korjaamaan jotakin.
Loppuun vielä pieni kooste valkusta, kiitos videoista Anna!
1. elokuuta 2013
Kuvailua pitkästä aikaa
Olin pitkästä aikaa Riikan, Elli ja Matskun kanssa tallilla. Chrisu pääsi näyttämään poseeraamistaitojaan pellolla (ei hyvä idea jos on ruuan perässä haahuileva otus), kun taas Riksu sai päästellä myöhemmin samaisella paikalla niin paljon kuin jaloista lähtee. Kuvat kertokoon tarkemmin:
 |
| hieeeeno vauva! |
 |
| pus<3 |
 |
| se on ihan hirvi :D |
 |
| jiiiihaaaaa! :D |
 |
| kaverit kutsuu.. |
31. heinäkuuta 2013
Leipuri pääsee kakkutalkoisiin
Viime perjantai tuntui olevan epäonnenpäivä. Töissä ei mennyt kehuttavasti, josta ihan väsyneenä ryntäsin sit tallille valmennusta varten. Ennen tunnin alkua Hilla onnistui jotenkin katkaisemaan ohjansa (tosi kiva kun oli jo valmiiksi kiire), joten äkkiä etsimään toisia. Alkuverkassa oli tarkoitus ratsastaa mahdollisimman paljon pohkeilla ja istunnalla, yhdessäkin vaiheessa ohjat piti ottaa yhteen käteen. Päädyissä ympyröitä, toisella pitkällä sivulla loiva kiemuraura ja toisella pidennys aina siinä askellajissa missä muutenkin mentiin. Hilla oli alkuverkoissa heti tosi hyvä ja liikkui energisesti, joskin etenkin vasemmassa kierroksessa laukan kanssa sai tehdä töitä. Hevonen on siis vino sekä vähän lihakseton vielä, ja tarvitsee näin ollen vasemmassa laukassa (etenkin ympyröillä) paljon tukea pohkeilta.
Lämmittelyhyppyinä otettiin ympyrällä/kaarevalla uralla yhtä pystyä, josta myöhemmin jatkettiin uraa pitkin, ja keskihalkaisijan jälkeen käännyttiin vinolinjalle, hypättiin okseri ja vaihdettiin sit suunta. Verkkahypyissä ongelmana oli se, etten saanut Hillaa suoristettua esteille, joten hypyt olivat vähän omalaatuisia ja paikat vähän huonoja. Hieno poni hyppäsi silti kaikki ratsastajan mokailusta huolimatta!
Noiden kahden esteen perään lisättiin sitten valmennuksen kuluessa myös muita niin että saatiin kunnon rata. Tuon okserin jälkeen tosiaan jatkettiin vasemmassa kierroksessa (rata siis alkoi oikeassa kierroksessa sillä kaarevalla uralla olevasta pystysä) vesimatto - pysty -linja, oiskohan ollut 5 laukkaa välissä.. Siitä toinen kokorataleikkaalinjalla oleva okseri (suunta vaihtui), josta uudestaan tuo vesimatto, tosin nyt toisesta suunnasta. Sitten vielä ensimmäinen okseri toisesta suunnasta ja siitä muutama laukka kaarevalla uralla nelosesteelle, eli linjan jälkimmäiselle osalle.
Esteet sitten nousi jossain välissä, mutta ei huolettanut. Nyt suoristuksetkin onnistui ihan hyvin, tosin mm. ensimmäiselle okserille tultiin edelleen pari kertaa kiemurrellen tai vinossa, samoin sen jälkeiselle vesimatolle. Kuitenkin linja meni muuten hyvin. Yhdellä kerralla sitten onnistuin itse ihan totaalisesti mokaamaan sillä jälkimmäisellä esteellä, ja näin ollen Hilla kielsi. Ihan oikein mulle, olin tuonut sen ihan vinossa huonoon paikkaan, vieläpä suurinpiirtein tolppaa päin. Toisella kerralla oikeasti keskityin sitten ratsastamiseen, mutta Hilla vähän epäröi niin että sitä sai tukea kyllä paljon. Otus päätti sitten ottaa esteen vähän varman päälle ja teki ihan järjettömän kokoisen loikan. Niin liimaperse kuin mä yleensä oonkin, tajusin jo ilmassa että nyt tuun kovaa alas. Siis ihan tosissani lensin ensin ylöspäin ennenkuin maankamara otti muthellästi vastaan. Tämä tippuminen saatiin tosiaan videolle, ja voin laittaa sen tänne heti kun vain saan sen. Tippuminen otti aika ilkeästi alaselkään/takapuoleen, tuntui kuin jokin olisi mennyt ns. lukkoon oikeasta lonkasta. Ilmat ei onneksi mennyt pihalle tai mitään, raahauduin penkille ja hengittelin vähän aikaa. Pian kuitenkin uudestaan selkään ja takaisin radalle, vaikka oikeaan jalkaan (tai oikeestaan tohon lonkan kohdalle u know) sattui ihan törkeästi. Ei siinä mitään, tuo este jolla tipuin oli laskettu pieneksi ristikoksi ja silti Hilla epäröi. Se on kuitenkin aika herkkä hevonen sinänsä, tuntui että se itsekin säikähti vähän kun ratsastaja otti hatkat. Seuraavat esteet meni hyvin, kunnes toiselle okserille tuli kielto. Toisella yrittämällä oli vähän mielipide-eroja hyppypaikan suhteen, ja H päätti sitten hypätä liian kaukaa (hassua, se tulee aina muuten mieluummin vaikka esteeseen kiinni kuin hyppää kaukaa), jäin jälkeen hypyssä ja OLINKIN SITTEN UUDESTAAN ALHAALLA VIIDEN MINUUTIN SISÄLLÄ! Ilmojen herraa leikkiessä suusta pääsi vähän liian ruma sana ja heti maahan tömähtäessä kauhea murina, olin niin kiukkuinen itselleni :D Hyppäsin suoraa takaisin selkään ja jatkettiin valkku vielä loppuun. Päästiin vikalla kierroksella hyvin taas esteiden yli kun keskityin teihin ja siihen etten könötä siellä kaulalla. Vähän oli ongelmia vauhdin suhteen, tuntui että Hilla kuskas mua esteiden välillä ihan 6-0. Seuraavaan valkkuun sit pitäis leipoa 2 kakkua....
Tuosta ensimmäisestä tippumisesta aiheutui oikeaan jalkaan sen verran kipua, että vielä tänäänkin juokseminen sattuu. Toinen tippuminen vain ärsytti. Ja teki huonoa mun itsetunnolle. Sinänsähän oli hyvä että tipuin, se palautti mut (myös kirjaimellisesti) maan pinnalle sen suhteen, etten enää voi kuvitella etten koskaan tipu. Toisaalta se oli myös aikamoinen kolaus, en oo pitkäänpitkään aikaan tippunut, teki hevonen sitten ihan mitä tahansa, ja nyt yksi liian iso hyppy sai mut lentämään kunnolla. Saa nähdä mitä seuraavasta valkusta tulee, mulla meni vähän luotto itseeni.
Eilen, eli tiistaina oli oma tunti, jossa pääsin/jouduin/whatever hyppäämään Artulla. En ollut kauhean iloinen asiasta, jotenkin en oo vaan koskaan löytänyt siihen poniin oikeita nappuloita. Lisäksi sillä ponilla on asennevamma mua kohtaa, ollut ihan alusta asti. Jostain syystä se haluaa syödä mut elävältä, vaikka oonkin vakuuttunut että se on kasvissyöjä silti edelleen.
Hypättiin aluksi verkkana sellaista kavalettilinjaa, että kavaletti, 1 laukka, kavaletti, 4 laukkaa, kavaletti, 1 laukka ja vielä kavaletti. Arde ei oikein liikkunut alussa, eikä jalkojen nostelussakaan kehumista ollut. Verkan jälkeen alettiin hypätä sitten rataa. Ensin lävistäjälinjalla puomi, josta about 2 laukkaa okserilla ja suunnanvaihto. Sitten tuo alun kavalettilinja toiseen suuntaan (tosin nyt kaikki pystyjä tai ristikoita), ja vielä toisella lävistäjälinjalla lainepysty ja suunnanvaihto. Lyhyt ja yksinkertainen rata, esteetkään ei ollut isoja, mutta mulle ja Artulle toi oli kyllä ihan riittävästi. Jossain vaiheessa ponikin sitten heräs, ja sithän sitä ei saanu pelkillä sormien jännittämisellä hidastamaan, mikä yleensä riittää. Nyt sai pari kertaa oikeasti kiskaista että poni alkaa kuunnella pidätteitä. Jotenkin mussa on jokin että saan kaikki villiintymään :D Jossakin vaiheessa okseri nousi about 80-85cm + se oli aika levee, ja se kauhistutti mua. Tiesin että mä pääsen siitä, tiesin että poni pääsee, siitä en tiennyt päästäänkö me yhdessä tai ainakaan ehjänä yli. Ekalla kerralla tuli kielto, mutta uudella yrityksellä pidin pohkeet kunnolla lähellä ja yli mentiin. Se este tuntu ihan kauhean isolta kun Arttu on niin pieni ja pyöreä, ja kun sen hyppytyyli on ihan hassu :D Loppujen lopuksi mulle jäi tunnista kuitenkin sit hyvä mieli ja Ardekin osottautui kivemmaksi kuin ikinä ennen, lisäks vähän toi itseluottamus pääsi taas jaloilleen.
Tänään oli sit vika työpäivä, ELI MUN KESÄLOMA ALKO NYT! Tai mikä loma, pitäis alkaa lukea kirjoituksiin. Ei, ei pitäis, vaan alan huomenna oikeasti opiskella, pakko jos haluan syksyllä (no talvella) sit ylioppilaaks..
Lämmittelyhyppyinä otettiin ympyrällä/kaarevalla uralla yhtä pystyä, josta myöhemmin jatkettiin uraa pitkin, ja keskihalkaisijan jälkeen käännyttiin vinolinjalle, hypättiin okseri ja vaihdettiin sit suunta. Verkkahypyissä ongelmana oli se, etten saanut Hillaa suoristettua esteille, joten hypyt olivat vähän omalaatuisia ja paikat vähän huonoja. Hieno poni hyppäsi silti kaikki ratsastajan mokailusta huolimatta!
Noiden kahden esteen perään lisättiin sitten valmennuksen kuluessa myös muita niin että saatiin kunnon rata. Tuon okserin jälkeen tosiaan jatkettiin vasemmassa kierroksessa (rata siis alkoi oikeassa kierroksessa sillä kaarevalla uralla olevasta pystysä) vesimatto - pysty -linja, oiskohan ollut 5 laukkaa välissä.. Siitä toinen kokorataleikkaalinjalla oleva okseri (suunta vaihtui), josta uudestaan tuo vesimatto, tosin nyt toisesta suunnasta. Sitten vielä ensimmäinen okseri toisesta suunnasta ja siitä muutama laukka kaarevalla uralla nelosesteelle, eli linjan jälkimmäiselle osalle.
 |
| havainnoillistava kuva radasta |
Esteet sitten nousi jossain välissä, mutta ei huolettanut. Nyt suoristuksetkin onnistui ihan hyvin, tosin mm. ensimmäiselle okserille tultiin edelleen pari kertaa kiemurrellen tai vinossa, samoin sen jälkeiselle vesimatolle. Kuitenkin linja meni muuten hyvin. Yhdellä kerralla sitten onnistuin itse ihan totaalisesti mokaamaan sillä jälkimmäisellä esteellä, ja näin ollen Hilla kielsi. Ihan oikein mulle, olin tuonut sen ihan vinossa huonoon paikkaan, vieläpä suurinpiirtein tolppaa päin. Toisella kerralla oikeasti keskityin sitten ratsastamiseen, mutta Hilla vähän epäröi niin että sitä sai tukea kyllä paljon. Otus päätti sitten ottaa esteen vähän varman päälle ja teki ihan järjettömän kokoisen loikan. Niin liimaperse kuin mä yleensä oonkin, tajusin jo ilmassa että nyt tuun kovaa alas. Siis ihan tosissani lensin ensin ylöspäin ennenkuin maankamara otti mut
Tuosta ensimmäisestä tippumisesta aiheutui oikeaan jalkaan sen verran kipua, että vielä tänäänkin juokseminen sattuu. Toinen tippuminen vain ärsytti. Ja teki huonoa mun itsetunnolle. Sinänsähän oli hyvä että tipuin, se palautti mut (myös kirjaimellisesti) maan pinnalle sen suhteen, etten enää voi kuvitella etten koskaan tipu. Toisaalta se oli myös aikamoinen kolaus, en oo pitkäänpitkään aikaan tippunut, teki hevonen sitten ihan mitä tahansa, ja nyt yksi liian iso hyppy sai mut lentämään kunnolla. Saa nähdä mitä seuraavasta valkusta tulee, mulla meni vähän luotto itseeni.
Eilen, eli tiistaina oli oma tunti, jossa pääsin/jouduin/whatever hyppäämään Artulla. En ollut kauhean iloinen asiasta, jotenkin en oo vaan koskaan löytänyt siihen poniin oikeita nappuloita. Lisäksi sillä ponilla on asennevamma mua kohtaa, ollut ihan alusta asti. Jostain syystä se haluaa syödä mut elävältä, vaikka oonkin vakuuttunut että se on kasvissyöjä silti edelleen.
Hypättiin aluksi verkkana sellaista kavalettilinjaa, että kavaletti, 1 laukka, kavaletti, 4 laukkaa, kavaletti, 1 laukka ja vielä kavaletti. Arde ei oikein liikkunut alussa, eikä jalkojen nostelussakaan kehumista ollut. Verkan jälkeen alettiin hypätä sitten rataa. Ensin lävistäjälinjalla puomi, josta about 2 laukkaa okserilla ja suunnanvaihto. Sitten tuo alun kavalettilinja toiseen suuntaan (tosin nyt kaikki pystyjä tai ristikoita), ja vielä toisella lävistäjälinjalla lainepysty ja suunnanvaihto. Lyhyt ja yksinkertainen rata, esteetkään ei ollut isoja, mutta mulle ja Artulle toi oli kyllä ihan riittävästi. Jossain vaiheessa ponikin sitten heräs, ja sithän sitä ei saanu pelkillä sormien jännittämisellä hidastamaan, mikä yleensä riittää. Nyt sai pari kertaa oikeasti kiskaista että poni alkaa kuunnella pidätteitä. Jotenkin mussa on jokin että saan kaikki villiintymään :D Jossakin vaiheessa okseri nousi about 80-85cm + se oli aika levee, ja se kauhistutti mua. Tiesin että mä pääsen siitä, tiesin että poni pääsee, siitä en tiennyt päästäänkö me yhdessä tai ainakaan ehjänä yli. Ekalla kerralla tuli kielto, mutta uudella yrityksellä pidin pohkeet kunnolla lähellä ja yli mentiin. Se este tuntu ihan kauhean isolta kun Arttu on niin pieni ja pyöreä, ja kun sen hyppytyyli on ihan hassu :D Loppujen lopuksi mulle jäi tunnista kuitenkin sit hyvä mieli ja Ardekin osottautui kivemmaksi kuin ikinä ennen, lisäks vähän toi itseluottamus pääsi taas jaloilleen.
Tänään oli sit vika työpäivä, ELI MUN KESÄLOMA ALKO NYT! Tai mikä loma, pitäis alkaa lukea kirjoituksiin. Ei, ei pitäis, vaan alan huomenna oikeasti opiskella, pakko jos haluan syksyllä (no talvella) sit ylioppilaaks..
25. heinäkuuta 2013
Kenkäsirkus
Muutamia vuosia sitten vielä vannoin olevani koko ikäni tennarityttö "minähän en korkoja käytä, en varmasti edes juhlissa!". Kuitenkin ihan pikku hiljaa kaappiin on viimeisen puolentoista vuoden aikana alkanut kerääntyä koko ajan vain korkeammalla korolla varustettuja jalkineita, ja nyt olen ihan hulluna korkoihin. Heh, kerrankin voin katsoa ystäviäni silmiin.. Mieli ja maut muuttuvat kun ikää tulee lisää. Tosin Comversen tennareiden ykkössijaa ei tule kukaan mikään ikinä viemään, ei vaikka kuinka täydelliset kengät löytyisi.
Pari viikkoa sitten mulle ja siskolleni ostettiin yhteiseen käyttöön aivan ihanat beessit korkokengät, joissa on avonainen kärki. Ihailin niitä hetken aikaa, kunnes totesin että enhän mä tuu ikinä pystyyn edes seisomaan nuo jalassa. Kappas vain, joka päivä kun on vähän kävellyt noilla niin heti tuntuu niin kotoisalta että!
Tänään löytyi Skopunktenista toiset ihanuuskengät, hintaakin oli vain 15€! Vaikka eivät näyttäneetkään "mun tyylisiltä", päätin kokeilla jalkaan, kun aina sanotaan että kaikki näyttää erilaiselta kun se on päällä. Ja millaiset ne olikaan jalassa, ne oli kuin tehdyt mulle. Ostohimoa hieman hillitsi se, etten oikein keksinyt missä noita käyttäisin. Päättämättömyyttäni siis jouduin pyytämään muutamalta kaverilta apua, joiden mielipide oli suhteellisen yksipuoleinen: "todellakin ostat!". Niinpä sit suunta kassalle ja kengät mukaan kotiin. Kävi muuten hyvä tuuri, sopivat kengät ja vielä noin halvalla. Munhan on yleensä tosi vaikea löytää kenkiä, etenkin korollisia, itselleni, koska kengänkoko heiluu siinä 35-36 paikkeilla. Olivat kyllä nappiostos, kun kokoa 36 sattui löytymään se yksi ainoa pari!
Pari viikkoa sitten mulle ja siskolleni ostettiin yhteiseen käyttöön aivan ihanat beessit korkokengät, joissa on avonainen kärki. Ihailin niitä hetken aikaa, kunnes totesin että enhän mä tuu ikinä pystyyn edes seisomaan nuo jalassa. Kappas vain, joka päivä kun on vähän kävellyt noilla niin heti tuntuu niin kotoisalta että!
Tänään löytyi Skopunktenista toiset ihanuuskengät, hintaakin oli vain 15€! Vaikka eivät näyttäneetkään "mun tyylisiltä", päätin kokeilla jalkaan, kun aina sanotaan että kaikki näyttää erilaiselta kun se on päällä. Ja millaiset ne olikaan jalassa, ne oli kuin tehdyt mulle. Ostohimoa hieman hillitsi se, etten oikein keksinyt missä noita käyttäisin. Päättämättömyyttäni siis jouduin pyytämään muutamalta kaverilta apua, joiden mielipide oli suhteellisen yksipuoleinen: "todellakin ostat!". Niinpä sit suunta kassalle ja kengät mukaan kotiin. Kävi muuten hyvä tuuri, sopivat kengät ja vielä noin halvalla. Munhan on yleensä tosi vaikea löytää kenkiä, etenkin korollisia, itselleni, koska kengänkoko heiluu siinä 35-36 paikkeilla. Olivat kyllä nappiostos, kun kokoa 36 sattui löytymään se yksi ainoa pari!
 |
| noin puolitoista vuotta sitten ostetut, oisko ollu citymarketista parisen kymppiä. muuten tosi kivat jalassa, mutta aiheuttaa päkiään rakon jollei ole päkiäpehmustetta :/ |
 |
| viime syksyltä Barcelonan tulianen, 12,95€, ihan kivat jalassa |
 |
| ylempänä mainitut uudet beessit. ei mitään hajua ostopaikasta tai -hinnasta |
 |
| uudet ihanuudet, nämä siis skopunktenista 14,90€ |
R.I.P. H&M Layco
H&M Layco
"Laikko"
1995-2013
Yksi niistä muutamasta hevosesta, jotka ovat opettaneet mua tavallista enemmän ratsastamisesta ja hevosista ylipäätään. Ensimmäisillä ratsastuskerroilla melkein suoraan sanoen pelkäsin sitä, jopa ihan tavallisilla koulutunneilla, ensimmäisestä estetunnista puhumattakaan. Jossain vaiheessa ne oikeat nappulat ratsastamiseen alkoivat löytyä ja yhteistyö parani. Laikon kanssa opin ihan äärettömästi kaikkea, etenkin istunnan tärkeyden.
Mun oli tarkoitus kirjoittaa pitkä muistopostaus, mutta kaikkia niitä kuvia katsellessa ja tätä kirjoittaessa alkoi itkettää niin paljon, etten siihen pysty.
Lepää rauhassa rakas <3
5. heinäkuuta 2013
Pikapäivitys
Tiedättekö kuinka ärsyttävää on, kun netti toimii korkeintaa puoli minuuttia kerrallaan, ja sen jälkeen ei toimi taas puoleen tuntiin. Jep, äärimmäisen. Siinä siis syy tähän taas vaihteeksi olevaan postauksettomuuteen (voiko noin sanoa?). Tätäkin postausta kirjoittelen Aarnella, joten kuvia ei ole saatavilla. Tällä viikolla ei ole mitään erityisempää ollut, viime viikonloppu meni sängyn pohjalla maatessa yli-inhottavan flunssan takia, ja edelleen on vähän kurkku kipeä ja nenäliinoja kuluu järjettömiä määriä. Ärsyttää myös se, kun viime viikonloppuna olisi ollut Niihamassa kansalliset estekisat, mutta jäipä kuvailut vaihteeksi väliin. Ylipäätään kamera on ollut ihan liian vähän kädessä tänä keväänä ja kesänä, asialle pitäisi tehdä kyllä jotakin...
Mulla on tuolla Bloggerin luonnoskansiossa vaikka kuinka monta keskeneräistä postausta, joita en ole syystä tai toisesta ehtinyt/pystynyt kirjoittamaan loppuun asti, tai ainakaan julkaisukelvollisiksi. Osa noista postauksista on toivottuja, kuten huone- ja kaveripostaus, osa taas omaa tylsyyttäni keksimiäni :D Arvontaa on myös tulossa, sekä heppajuttuihin että ihan muuhun liittyen.
Mulla on tuolla Bloggerin luonnoskansiossa vaikka kuinka monta keskeneräistä postausta, joita en ole syystä tai toisesta ehtinyt/pystynyt kirjoittamaan loppuun asti, tai ainakaan julkaisukelvollisiksi. Osa noista postauksista on toivottuja, kuten huone- ja kaveripostaus, osa taas omaa tylsyyttäni keksimiäni :D Arvontaa on myös tulossa, sekä heppajuttuihin että ihan muuhun liittyen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)