Lämmittelyhyppyinä otettiin ympyrällä/kaarevalla uralla yhtä pystyä, josta myöhemmin jatkettiin uraa pitkin, ja keskihalkaisijan jälkeen käännyttiin vinolinjalle, hypättiin okseri ja vaihdettiin sit suunta. Verkkahypyissä ongelmana oli se, etten saanut Hillaa suoristettua esteille, joten hypyt olivat vähän omalaatuisia ja paikat vähän huonoja. Hieno poni hyppäsi silti kaikki ratsastajan mokailusta huolimatta!
Noiden kahden esteen perään lisättiin sitten valmennuksen kuluessa myös muita niin että saatiin kunnon rata. Tuon okserin jälkeen tosiaan jatkettiin vasemmassa kierroksessa (rata siis alkoi oikeassa kierroksessa sillä kaarevalla uralla olevasta pystysä) vesimatto - pysty -linja, oiskohan ollut 5 laukkaa välissä.. Siitä toinen kokorataleikkaalinjalla oleva okseri (suunta vaihtui), josta uudestaan tuo vesimatto, tosin nyt toisesta suunnasta. Sitten vielä ensimmäinen okseri toisesta suunnasta ja siitä muutama laukka kaarevalla uralla nelosesteelle, eli linjan jälkimmäiselle osalle.
havainnoillistava kuva radasta |
Esteet sitten nousi jossain välissä, mutta ei huolettanut. Nyt suoristuksetkin onnistui ihan hyvin, tosin mm. ensimmäiselle okserille tultiin edelleen pari kertaa kiemurrellen tai vinossa, samoin sen jälkeiselle vesimatolle. Kuitenkin linja meni muuten hyvin. Yhdellä kerralla sitten onnistuin itse ihan totaalisesti mokaamaan sillä jälkimmäisellä esteellä, ja näin ollen Hilla kielsi. Ihan oikein mulle, olin tuonut sen ihan vinossa huonoon paikkaan, vieläpä suurinpiirtein tolppaa päin. Toisella kerralla oikeasti keskityin sitten ratsastamiseen, mutta Hilla vähän epäröi niin että sitä sai tukea kyllä paljon. Otus päätti sitten ottaa esteen vähän varman päälle ja teki ihan järjettömän kokoisen loikan. Niin liimaperse kuin mä yleensä oonkin, tajusin jo ilmassa että nyt tuun kovaa alas. Siis ihan tosissani lensin ensin ylöspäin ennenkuin maankamara otti mut
Tuosta ensimmäisestä tippumisesta aiheutui oikeaan jalkaan sen verran kipua, että vielä tänäänkin juokseminen sattuu. Toinen tippuminen vain ärsytti. Ja teki huonoa mun itsetunnolle. Sinänsähän oli hyvä että tipuin, se palautti mut (myös kirjaimellisesti) maan pinnalle sen suhteen, etten enää voi kuvitella etten koskaan tipu. Toisaalta se oli myös aikamoinen kolaus, en oo pitkäänpitkään aikaan tippunut, teki hevonen sitten ihan mitä tahansa, ja nyt yksi liian iso hyppy sai mut lentämään kunnolla. Saa nähdä mitä seuraavasta valkusta tulee, mulla meni vähän luotto itseeni.
Eilen, eli tiistaina oli oma tunti, jossa pääsin/jouduin/whatever hyppäämään Artulla. En ollut kauhean iloinen asiasta, jotenkin en oo vaan koskaan löytänyt siihen poniin oikeita nappuloita. Lisäksi sillä ponilla on asennevamma mua kohtaa, ollut ihan alusta asti. Jostain syystä se haluaa syödä mut elävältä, vaikka oonkin vakuuttunut että se on kasvissyöjä silti edelleen.
Hypättiin aluksi verkkana sellaista kavalettilinjaa, että kavaletti, 1 laukka, kavaletti, 4 laukkaa, kavaletti, 1 laukka ja vielä kavaletti. Arde ei oikein liikkunut alussa, eikä jalkojen nostelussakaan kehumista ollut. Verkan jälkeen alettiin hypätä sitten rataa. Ensin lävistäjälinjalla puomi, josta about 2 laukkaa okserilla ja suunnanvaihto. Sitten tuo alun kavalettilinja toiseen suuntaan (tosin nyt kaikki pystyjä tai ristikoita), ja vielä toisella lävistäjälinjalla lainepysty ja suunnanvaihto. Lyhyt ja yksinkertainen rata, esteetkään ei ollut isoja, mutta mulle ja Artulle toi oli kyllä ihan riittävästi. Jossain vaiheessa ponikin sitten heräs, ja sithän sitä ei saanu pelkillä sormien jännittämisellä hidastamaan, mikä yleensä riittää. Nyt sai pari kertaa oikeasti kiskaista että poni alkaa kuunnella pidätteitä. Jotenkin mussa on jokin että saan kaikki villiintymään :D Jossakin vaiheessa okseri nousi about 80-85cm + se oli aika levee, ja se kauhistutti mua. Tiesin että mä pääsen siitä, tiesin että poni pääsee, siitä en tiennyt päästäänkö me yhdessä tai ainakaan ehjänä yli. Ekalla kerralla tuli kielto, mutta uudella yrityksellä pidin pohkeet kunnolla lähellä ja yli mentiin. Se este tuntu ihan kauhean isolta kun Arttu on niin pieni ja pyöreä, ja kun sen hyppytyyli on ihan hassu :D Loppujen lopuksi mulle jäi tunnista kuitenkin sit hyvä mieli ja Ardekin osottautui kivemmaksi kuin ikinä ennen, lisäks vähän toi itseluottamus pääsi taas jaloilleen.
Tänään oli sit vika työpäivä, ELI MUN KESÄLOMA ALKO NYT! Tai mikä loma, pitäis alkaa lukea kirjoituksiin. Ei, ei pitäis, vaan alan huomenna oikeasti opiskella, pakko jos haluan syksyllä (no talvella) sit ylioppilaaks..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti