Eilinen estevalmennus

Olis ollu kauhee hinku kirjoittaa jo eilen, mutta tosiaan olin kotona vasta puoli kahdeltatoista, niin päätin suosiolla jättää sen tähän päivään. Päivällä pidettiin Saken kanssa hauskaa Koskarissa, leikittiin mm. Tiimarissa ja syötiin Jugit, nomnom.

Hilla oli onneksi kivalla päällä meidän edellisestä valmennuksesta huolimatta. Kamalan vino ja jäykkähän se edelleen on oikeassa kierroksessa, yleensä alkaa taipua vasta puolessa välissä tuntia. Vasempaan kierrokseen ei mitään ongelmia. Parhainhan Hilla on silloin jos alkuverkkaan on kuulunut paljon ympyröitä ja pylpyröitä niin että sekin joutuu taipumaan. Tän kertainen verkka ei siis ollut välttämättä mikään paras mahdollinen meille, kun tehtiin vain siirtymisiä askellajien sisällä ja pitkät sivut piti mennä uran sisäpuolella. Toisaalta tässä sain hyvin Hillan reagoimaan eteenpäinvieviin ja pidättäviin apuihin. Jos vielä löytyisi sellainen verkka joka auttaisi molempiin. Tietysti meidän yhteistyökin on vielä vähän sitä sun tätä, kun en ole niin kauaa tammalla ratsastanut.

Viime kerralla kun hypättiin rataa, huomattiin että kaikilla meni noi kaarevat tiet vähän miten sattui, hevosia ei saatu suoristumaan ja näin ollen hypyistä tuli huonoja. Tällä kertaa sit keskityttiin nimenomaan hevosten suoruuteen ja teihin lyhyillä radanpätkillä. Verkkahyppyinä otettiin yhtä pystyä (tuota kuvan vihreää). Aloitettiin oikeasta kierroksesta, sitten hypättiin este vinoon ja vaihdettiin suunta ja sitten taas vinosti se sama este vasemmasta kierroksesta. Meillä oli Hillan kanssa vähän hankaluuksia löytää sopivat paikat näille vinohypyille, ja sen takia liian monta kertaa tuli miniaskel ennen estettä. Lisäksi Hillalla on tosi iso laukka (etenkin kun se on itse niin pieni), niin jään helposti vain istumaan kun ajattelen että se etenee jo tarpeeksi. Piti siis laukkaan saada lisää voimaa, vaikka se onkin pitkä ja tuntuu siksi jo riittävältä.

tähän merkitty rata siis oli meidän viimeinen tehtävä

Sitten jatkettiin tehtävää vähän toisella tavalla. Eli taas hypättiin ensin toi vihreä pysty oikeassa kierroksessa vinolinjalla vasempaan, mutta sitten siitä tehtiin tiukka tie tuolle siniselle pystylle, laineelle. Toi käännös oikeassa kierroksessa tohon vihreälle pystylle oli meille aika hankala juuri sen Hillan toispuoleisuuden takia. Saatiin kuitenkin lopuksi siihenkin järkevä tie. Laineelle ei tullut mitään ongelmia tiukasta käännöksestä huolimatta.
Tehtiin tuo sama reitti myös toisinpäin, eli ensin laine ja sitten vihreä pysty.  Ensimmäisellä kerralla en meinannut saada Hillaa käännettyä, joten tie oli ihan mitä sattui ja loppujen lopuksi hypättiinkin se sitten ravissa :D

Taidettiin tässä välissä tulla vielä joku parin esteen tehtävä, ennen kuin hypättiin tuota lopullista rataa. Hilla alkoi aika hyvin kuumentua loppua kohti, ja sain kyllä ihan kunnolla tehdä pidätteitä ettei poni vain juokse esteelle. Ensimmäinen hyppy meni hyvin, samoin toinen ja Hillakin pysyi kiitettävän kuuliaisena. Suurin ongelma oli (ja on muutenkin) mun oma istunta, lähden esteen päällä helposti ylävartalolla liikaa mukaan. Niin myös näillä kahdella ensimmäisellä hypyllä. Kolmannelle tuli vähän huono hyppy johtuen miniaskeleesta ja sitten tulikin vähän kiire kääntää okserille. Okserillekin tuli hyppy liian läheltä ja sitten laineelle poni pääsikin juoksemaan kun oli niin pitkä tie ja kontrolli haussa. Tultiin koko rata uudestaan, ja nyt saatiinkin kolmelle ensimmäiselle esteelle hyvät hypyt ja okserille ok, mutta laineelle Hilla pääsi taas liikaa juoksemaan. Ei muuta sitten kuin kaksi viimeistä estettä uudestaan. Jouduin Katin käskystä aika vahvasti pidättää Hillaa ennen lainetta, mutta selvästikin se oli vain hyvä asia, sillä nyt paikka paikka osui kohdilleen ja hypystä tuli pyöreä. Ehkä tässä pikkuhiljaa oppii sitten ratsastamaan tammaa niin, että osaa ilman valmentajan käskyä korjaamaan jotakin.
Loppuun vielä pieni kooste valkusta, kiitos videoista Anna!