Eli tosiaan viimeksi oon hypännyt Hillalla kuukausi sitten. Tuolloin valittelin sitä, kuinka meidän yhteistyökyky on tipahtanut eikä tehtävät suju edes pienillä esteillä. Hevonen pyrkii jokaisesta esteestä ohi ja sinkoaa esteiden jälkeen, enkä mä osaa tehdä selässä yhtään mitään. Tämän takia mulla onkin ollut mielessä, jos saisin vaihtaa Wilman valmennushevosekseni. Onneksi eilinen palautti vähän mun itseluottamusta ja muistutti kuinka paljon mä rakastan Hillaa ja sillä hyppäämistä. Vaikka esteitä ei nostettu kovinkaan suuriksi (kaksi oli 80cm, loput matalempia), olin niin iloinen kun vihdoinkin kaikki meni taas hyvin.Alkuverryttelyssä tosiaan tehtiin kentän puoleiselle pitkälle sivulle loiva kiemuraura ja tarpeen vaatiessa voltti sen keskikohtaan. Tallin puoleisella pitkällä sivulla tehtiin heti sivun alkuun voltti, jatkettiin uraa ja tehtiin käyntiinsiirtyminen ja sivun loppuun taas voltti. Koska Kepa ja Rauli oli niin jäykkiä ja koska Ekillä ja Hillalla oli paljon virtaa, jätettiin kuitenkin tää tehtävä hetkeksi sivuun ja ratsastettiin vähän reippaampaa laukkaa molempiin suuntiin useita kierroksia kevyessä istunnassa. Selkeästi oli hyvä juttu! Hilla meinaa on oikeassa kierroksessa tosi jäykkä, mutta toi laukka avas sitä aika hyvin. Lisäksi poni sai vähän päästellä ylimääräistä energiaansa..
Verkkojen jälkeen alettiin tehdä pieniä hyppy- ja kontrollitehtäviä. Eli lähestyttiin pienenpientä pystyä ihan tavallisesti vasemmasta kierroksesta, mutta esteen jälkeen piti väistättää hevonen takaisin uralle. Ensimmäisillä kerroilla mulla ei ollut tarpeeksi pohje mukana ja Hilla viipotti sitten uralle ihan vinossa ja lapa edellä. Saatiin kuitenkin muutamia ihan hyviäkin väistöjä.
Oikeaan kierrokseen tehtiin samankaltaista tehtävää. Nyt tosin käännyttiin keskihalkaisijalle ja väistätettiin hevosta vähän kohti uraa, suoristettiin ja ylitettiin tuo sama pieni este. Tää oli selkeästi vaikeampi suunta Hillalle, ja taisipa mun omakin istunta olla vähän mitä sattui, oikeasta pohkeesta puhumattakaan. Jouduttiin tulemaan tämä aika monta kertaa, että saatiin edes siedettävä väistö ja suoristus esteelle.
Väistötehtävien jälkeen jatkettiin vähän enemmillä hypyillä. Koska sekä 4. että 5. este olivat erikoisesteitä, haluttiin ne hypätä kerran ennen varsinaista tehtävää. Eli ensin este numero 2 kohti sinistä okseria ja siitä myös yli. Toinen kerta taas este 2 ensin ja sen jälkeen kaarevalla tiellä kohti estettä numero 5. Vähän Hilla puski tuolla okserilla ulospäin, mutta toisaalta ymmärrän kun äsken oltiin tehty tehtävää, jossa piti kakkosen jälkeen väistättää uralle. Sain kuitenkin ponin pysymään suhteellisen suorana ja päästiin helposti yli, vaikka tehtiinkin ehkä hieman turhan iso loikka. Myös punainen portti (este 5) sujui ongelmitta, joskin ajauduttiin oman virheeni takia liian lähelle.
Harjoiteltiin myös pari kertaa tuota linjaa kolmannelta esteeltä neljännelle. Ekalla kerralla Hilla ei oikein antanut pidätettä läpi ja neloselle tuli ihan liian kaukaa lähtevä jättipomppu, mutta enpähän tullut alas! Mulle kiitos vaan riitti ne kaksi tippumista kesältä, nyt oon oppinu tarttumaan ns. tippumisvaarallisissa tilanteissa harjasta kiinni.
Tuo meidän varsinainen ratahan näkyy tuossa ylempänä olevassa kuvassa. Eli ensin nostettiin laukka vasemmassa kierroksessa, ylitettiin kavaletti ja vaihdettiin laukka oikeaan, hypättiin ruskea pysty, sitten punainen ristikko (nro 3), sininen okseri, punainen portti, uudestaan ruskea pysty ja sitten vielä oikeassa kierroksessa kavaletti ja laukan- ja suunnanvaihto vasempaan. Sekä alussa että lopussa oli tarkoituksellisesti tuo kavaletti hieman kontrollitehtävänä, kun mullakin käy helposti niin että lopetan ratsastamisen heti viimeisen esteen jälkeen, jolloin hevonen saa mahdollisuuden kadota avuilta.
Ensimmäisellä kierroksella kaikki esteet olivat pieniä, koska esimerkiksi juuri Hillan kanssa tuollainen käännösrata on hieman vaikeahko heikon ohjattavuuden takia. Alkuverkan väistötehtävät oli kylläkin hyvä asia, poni oli paaaaljon paremmin kuulolla kuin koko syksyn aikana! Kavaletin jälkeen ei vaihtunut laukka, mutta saatiin se kakkosella vaihtumaan. Kolmonen ok, neloselle hieman lähelle. Tässä vaiheessa otettiinkin (tai no poni otti) 5-vaihteen käyttöön ja tultiin viimeiset esteet sitten liian nopealla tahdilla ja kutosen jälkeen (silloin ei tultu vielä tuota 7 -estettä) Hilla sinkosikin eteenpäin.
Vaikka rata ei sinänsä itsessään näytä vaikealta, oli se vaikeahkosti kääntyvällä ja sivuttain seilaavalla, energisellä ponilla hieman haastavahko. Viimeinen kierros meni kuitenkin ihan nappiin! Ai että se tunne kun poni oikeasti kuuntelee kaikkia sun apujas, eikä ala säätää omiaan <3 Jo heti ennen ykköstä sain laukkaa vähän enemmän takajaloille, ja muistin jokaisen esteen jälkeen tehdä puolipidätteitä että Hilla pysyy avuilla. Vitoselta tiputettiin puomi, mutta koska laukat vaihtu, hevonen kuunteli ja rata ylipäätään oli hyvä ja tasainen, ei jouduttu tulemaan enää uudestaan. Olin ihan taivaissa ton tunnin jälkeen, varmaan oli yksi parhaimpia estetuntejani Hillan kanssa!
Seuraavassa valmennuksessa muuten saadaan kahta kakkua, sillä sekä Immi että Sanni tekivät tahattoman jalkautumisen. Onneks kumpaakaan ei sattunut, vaikka vähän pelottavan näköisesti tippuivatkin. Lisäksi valmennus vähän venyi, kun Eki juoksi vapaana yli 5 minuuttia pudotettuaan Sannin...
Huomenna olisi taas vaihteeksi tallipäivä, vasta neljäs tällä viikolla! Vuorossa olisi koulukisat, saa nähdä muistanko edes sitä rataa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti