Romiratsastus kuvina

Oonpas nyt ollu ahkera postailija :D Toisaalta, nyt kerrankin on kirjoitettavaa!

rapsraps. se tykkäs turvan rapsuttamisesta!

ponin asenne vyön kiristämiseen

alkutyöskentelyä käynnissä

venyyvenyy!

voi kun saisi tuon istunnan kuntoon...

(me ollaan olevinamme menossa pohkeenväistöä)

hienoin <3

meidän tyyli peruuttaa :D

loppuravailua

viereisellä pellolla meni heppa, hurjaa! (yritän poistaa roskaa romin korvasta)

Lyhyt kuvailu vielä sanoin tähän loppuun. Eli koska kenttä ei nyt ole missään maailman parhaassa kunnossa tän sään takia, pystytään työskenteleen vain käynnissä ja ravissa. Alkuverkkojen jälkeen teinkin sitten paljon siirtymisiä, koska Romi oli alussa vähän pohkeen takana. Reenattiin myös peruutuksia ja väistöjä, mitä se ei vielä täysin haltsaa. Ensimmäisellä peruutuskerralla Riikka tuli vähän edestä avittamaan painamalla ryntäistä taaksepäin, mutta loppuratsastuksesta tehtiin itsenämme jo hienoja 4 askeleen peruutuksia!
Väistöissä oli tällä kertaa enemmän hankaluuksia. R väistää aina pari askelta hienosti, jonka jälkeen menee mutkalle ja puskee pohjetta vasten. Käänsin sen keskihalkaisijalle, josta aina parin väistöaskeleen jälkeen suoristus ja taas väistöä kunnes päästiin uralle.

Päivän pelonaihe tällä kertaa oli eräs viereisellä pellolla juoksutettava hevonen. Sitä piti oikein pitkäksi ajaksi jäädä tuijottamaan pää ylhäällä, eikä uskaltanut liikkua mihinkään. Tässä välissä otin loppuraveja, ja Romin keskittyminen kyllä huiteli ihan siellä pellon puolella, vilkuili sinne vain koko ajan. Päädyttiin tekemään vain pari ympyrää toisessa päässä kenttää ennen loppukäyntejä, kun ponia ei oikein kiinnostanut enää :D

Torstain estevalmennus

Meidän tämän viikon estevalmennus oli siirretty torstaille valmentajan pyynnöstä. Ennen valkkua kävin ratsastamassa Romin, joka keksi tuijotella milloin mitäkin. Tehtiin töitä tunnin verran käynnissä ja ravissa, kenttä oli sen verran jäinen etten viitsinyt laukata.

Romin luota sitten suoraa Vahantaan. Paavo oli onneksi valkkua edeltävällä tunnilla, niin sain pitää pienen lepo- ja ruokatauon. Mun torstainen tallipäivä tosiaan alkoi klo 16 ja loppui klo 23, eli suhteellisen pitkä oli :D

Alkukäyntien jälkeen otettiin heti laukkaa, koska hevoset oli ollu edellisellä tunnilla melkein kaikki (ja ne ketkä eivät, ravailivat vielä käynnin ja laukan välissä). Mentiin ympyrällä yksinkertaista pidennys - lyhennys -tehtävää, jossa valmentaja aina huusi pitääkö pidentää vai lyhentää. Totesin tän Paavolle tosi hyväks tehtäväks, sain sen kivasti pohkeen eteen ja se oli jopa liikaa menossa! Lyhennyksessä oli pieniä ongelmia, kun ensin se ei olisi malttanut antaa pidätteitä läpi. Kun sitten sen sai lyhyeen laukkaan, se pysyi siinä tosi kivasti! Pidennykset oli ihan liian helppoja tällä kertaa, vaikka yleensä P ei reagoi tarpeeksi pohkeisiin. Nyt se oli ihan villiponi ja yritti heitellä pukkejakin välillä, ja aina jos valkku maiskautti jollekin muulle, Paavo oli heti lähdössä itse kovempaa :D No, joskus näinkin, ei tosiaankaan siis haitannut tuo energisyys.

Alussa tehtiin ihan älyttömän monimutkaista ja vaikeaa tehtävää ihan pikkuisilla esteillä. Oli niin epäselkeä, etten valitettavasti osaa selittää tai edes piirtää tuohon kuvaan sitä niin että siitä tajuaisi jotain. Joka tapauksessa, tultiin siis tuossa yo. kuvassa näkyvää "esteristiä" vähän jokaisesta suunnasta ja kulmasta. Ensimmäisillä kerroilla Paavo pysähtyi, mutta poniasenteella sain sen sitten yli ilman uutta lähestymistä. Noi kun oli niin pieniä, että olisi päässyt vaikka peruuttaen yli. Silti ponin piti hypätä kunnon loikka ettei pelottava este vain pure! Sinänsä tää oli kyllä tosi hyvä tehtävä, sillä hevonen piti pitää oikeasti hyvin kontrollissa, mutta silti pohkeen edellä ja olla tarkkana siitä mihin suuntaan käännytään seuraavaksi. Vaikea se silti oli, enkä edes kahden oman kierroksen jälkeen muistanut kolmannella kerralla missä järjestyksessä esteet piti hypätä :D

hurrrrrja este!

Näiden kontrollihyppyjen jälkeen mentiin pienen pientä rataa. Eli ensin kavaletit (kaikkiin väleihin yksi laukka) ja kentän keskellä oleva puomi ympyrällä, jonka jälkeen jatkettiin tuolle kolmen esteen suoralle. Paavon mielestä toi keltainen okseri oli kamalan pelottava silloin kun siitä laukattiin ohi, samoin kavaleteilla vähän epäröi. Olin kuitenkin saanut sen tosi hyvin pohkeen eteen, sillä pieni huomautus riitti ja ylitettiin ne nätisti.
Linjaa piti tulla ensin viidellä laukalla ja laskea askeleet ääneen. No, meillä tuli ensimmäisellä kierroksella ekaan väliin 4 laukkaa ja tokaan 6 laukkaa, hups! Toisella yrityksellä saatiin kivat viisi molempiin, vaikka Paavo vähän valuikin ulkoreunaan tuolla okserilla.

laukkapuomi alà paavostyle...

koko tunnin ainoa kunnollinen kielto!

Lopuksi lisättiin tuohon miniradan loppuun vielä toi esteristi. Eli nyt se piti hypätä vain tuolla tavalla vinosti kuten kuvasta näkyy kahdesta suunnasta. Nyt Paavo otti jo vähän järkevämpiä loikkia kuin alussa, ehkä se tajusi ettei ne syökään sitä.. Ei siinä sinänsä muuten, mutta heti esteen jälkeen oli tosi pieni tila kääntää ennen seinää. Eikä kääntäminen oo helppoa hevosella, joka a) on iso ja isolaukkainen b) hyppää kissaloikan noin 20cm korkealle esteelle.

Kokonaisuudessaan valmennus meni ihan superhyvin, olin niin iloinen sen jälkeen! Sen kyllä sai sekä valmentaja että muut valkkulaiset huomata.. :D Mutta joka tapauksessa, mulla oli kyllä koko valkun ajan tosi hyvä fiilis, eikä Paavon ajoittaiset villiponikohtauksetkaan vähentäneet sitä. Harmi vain ettei niistä tullut kuvia, toi oli ihan pöhkö välillä!

iloinen ratsastaja

Kuvista ISO kiitos Jennalle! Oliko tää postaus kauhean epäselvä ja tylsä, vai haluutteko enemmänkin tällaisia selityspostauksia?

Musta tuli kameraleski!

 // postaus kirjoitettu jo keskiviikkona, mutta koska blogger ei suostunut toimimaan, sain sen vasta nyt (eli torstaina) julkaistua //

Tuossa aiemmassa postauksessa mainitsinkin kameran rikkoutumisesta. No, eilen vein sen sitten Rajala Cameraan (mistä sen ostinkin), ja kerroin ongelmasta. Takuu korvaa ja huollossa menee kahdesta neljään viikkoa. MAHDOLLISESTI SIIS JOPA KUUKAUSI ILMAN KAMERAA! Onneksi voin lainata siskon runkoa tai kavereiden välineistöä aina välillä, muuten en kestäis..

Eilen oli myös myös ratsitunti, tällä kertaa koulua Paavolla. Olin ennen tuntia älyttömän kateellinen Immille, kun se sai mennä Konstalla, mutta tunnin jälkeen ei kyllä haitannut! Paavo oli ihan supermagea, ei oo vissiin ikinä ollut noin hyvä. Matsu kuvas ensimmäiset ½ tuntia, joten muutamia kuviakin saatiin, kiva!

 Alkukäyntien ja -ravien alettiin ensin tehdä käynnissä tuota ylempänä olevaa tehtävää. Eli käännettiin keskihalkaisijalle, sitten väistöä kohti uraa, suoristus tötteröiden välisen matkan ajan ja väistö loppuun uralle. Toisella sivulla (= sininen viiva) tehtiin sitten ravia vapaasti. Itse tein aika paljon voltteja ja temponvaihteluita että saisin Paavon paremmin kuulolle.

Väistöissä Paavon kaula tuppautui kääntymään sisälle, vaikka muuten väistikin kivasti. Suoristaminen oli toinen ongelma, sekä keskihalkaisijalle käännyttäessä että noiden tötteröiden välissä. Heppa vähän jäi asettumaan ja sain aika paljon ratsastaa sitä että sain sen suoristumaan.

Laukkaa otettiinkin sitten tällaisella volttitehtävällä. Eli päätyyn piti tehdä voltti ja kun hevonen tuntui hyvin kuuntelevan, piti nostaa laukka ja laukata seuraavan pitkän sivun loppuun. Opettajan käskystä tein Paavon kanssa iiiisoja keskiympyröitä ratsastaen laukkaa eteenpäin, se kun vähän jäi pohkeen taakse. Nostotkin olisivat saaneet olla energisempiä, vaikka laukka muuten sujui ihan hyvin.

Laukkojen jälkeen tehtiin tuota ensimmäisen kuvan tehtävää uudestaan, tällä kertaa ravissa. Eli ravissa keskihalkaisijalle, väistö, suoristus ja väistö. Päätyyn sai tarvittaessa tehdä ympyrän jos esim. oli tilasta puute. Itse tein sen aika usein saadakseni Paavon kuuntelemaan ulkopohjetta paremmin seuraavan tehtävän takia. Nimittäin pitkän sivun alusta piti nostaa vastalaukka ja laukata sitten sivun loppuun asti. Taas nostot olisivat voineet olla energisempiä, sen sijaan raviinsiirtymiset onnistuivat yllättävän hyvin! Tiedän istuntani vaikuttaneen paljon noihin laukannostoihin, mulla nimittäin on tapana vähän nojata eteenpäin nostossa.

Oon kyllä ihan tositosi tyytyväinen Paavoon, harvoin saan sitä ratsastettua noin hyväksi, se kun jää (liian) helposti pohkeen taakse vain hölköttelemään. Tällä tunnilla keskityinkin nimenomaan omaan istuntaani sekä hevosen eteenpäinpyrkimykseen ja herkkyyteen, ja mielestäni onnistuin siinä. Sain itse asiassa jopa kehuja tämän tunnin hyvästä istunnasta! Sitten kun sen saisi aina pidettyä hyvänä... Sekä minä että opettaja jäimme kaipaamaan lisää energiaa laukannostoihin ja sitä suoruutta. Se on yksi mun heikkouksista, joka toistuu aina Paavolla ratsastaessa, mutta harvemmin muilla.

Seuraava ratsastus onkin sitten torstaina, kun käyn ensin liikuttamassa Romin ja sen jälkeen äkkiä tallin vaihto ja Paavolla estevalmennukseen. Vähän pelottaa toi valmennus, kun edelliset ratsastuskerrat ovat menneet niin hyvin niin tuon on pakko epäonnistua :D Lauantaina myös Romeilua, samoin sunnuntaina. Viikon päättää Christelin istuntatunti, jonne olen nyt menossa ensimmäistä kertaa!

Uusin heppatuttavuus esittelyssä

Täällä blogissakin olen Romin maininnut muutamaan kertaan, mutta sen paremmin en ole heppasesta kertonut. Nyt sain kuitenkin omistajalta virallisen luvan postailemiseen meidän touhuista, joten päätin näin ensimmäiseksi tehdä tällaisen vähän paremman esittelyn tuosta heppasesta.

Romi tosiaan on erään kaverini hevonen, juuri 6 vuotta täyttänyt puoliveriruuna. Kun omistajalta murtui käsi, aloin liikutella tätä auttaakseni, vaikken ensin hirveästi ruunasta pitänytkään. Itse asiassa ensimmäiset ratsastuskerrat olivat melko kamalia :D Romi kyllä oli kiltti, ei siinä, itse vain olin vähän hukassa. Vaikka pojalla on korkeutta vain ~160cm, sillä on hirmuisen isot askellajit joissa en osannut yhtään istua. Lisäksi se on vielä melko raaka, joten selässä saa olla aika tarkkana siitä mitä tekee.

tyylinäyte meidän menosta. ei mitään hajua mitä tässä tapahtuu!

Ihanan rehellinen ja yritteliäs Romi on, itseasiassa juuri sellainen hevonen minkä haluaisin itselleni! Nyt kun olen sitä aika tarkalleen kuukauden verran käynyt ratsastamassa ~3 kertaa viikossa, on jo hieman löytänyt niitä oikeita nappuloita ja ratsastus on ihan huippukivaa. Olen suoraan sanoen ihan rakastunut tuohon hevoseen <3 Tietysti aina ajoittain asioista pitää vähän vääntää, eikä kaikki suju täydellisesti, mutta sellaista se on nuorten hevosten kanssa.

Edellisellä kerralla sain Riikan kuvaamaan meidän menoa, kyllä jotain eroa huomaa noihin ensimmäisiin ratsasteluihin. Jotta Romillakin pysyisi mielenkiinto yllä, päätettiin verkkojen jälkeen ottaa puomeja mukaan työskentelyyn. Aikaisemminhan en ole niitä sen kanssa mennyt, enkä tiedä ovatko muutkaan. Hyppäämään sillä en pääse, eli pieni esteloma kunnes omistaja pääsee itse selkään. Puomeja kuitenkin on lupa mennä, joten eiköhän niitä tulevaisuudessakin oteta aina silloin tällöin mukaan.
Täytyy kyllä sanoa ettei Romi ole koskaan ollut niin hyvä kuin viime lauantaina! Alussa sitä sai ratsastaa jonkin verran eteen, mutta laukkojen jälkeen poni olikin ihan super. Verkkojen jälkeen Riikka sai raahata kentälle puomin, päätettiin aloittaa vain yhdellä. Ihan hyvä, sillä ensimmäinen puominylitys oli hirveän pelottavaa, joskin selvittiin siitä "pienellä" loikalla. Harmiteltiin vain kun juuri siitä ei saatu kuvaa, tuon jälkeen nimittäin ylitti sen ihan nätisti.
Puomi oli uran sisäpuolella, joten oli samalla suoristustehtävä. Mulla on tapana istua vähän vinossa, ja tää oli ihan hyödyllinen tapa harjoitella suorassa olemista. Junnun kanssa kun siellä selässä ei voi istua ihan mitenpäin haluaa.

Loppuun kasa kuvia, nää ovat sitten ihan sikinsokin!

könökönö

jee, puomi!

Riekkuvia ponilapsia

Tekniikka vihaa mua! Viime syksynä kone oli huollossa, jouluna kovalevy hajosi ja nyt on kamera rikki. Tosiaan mun kamerasta irtosi itestään peili, ei mitään hajua että miten se on tapahtunut, eli maanantaina pitäis viedä toi huoltoon. Onneksi takuuta on jäljellä, niin ei tuu kalliiks. Mutta joudun nyt sit olemaan jonkin aikaa ilman kuvauslaitetta :( Saan ajoittain lainata siskon runkoa (joka siis on se mun vanha 550D), mutta toivotaan että saisin tuon omani äkkiä taas käyttöön. Ärsyttävästi juuri meni perjantai-iltana, koska en mä sitä viikonloppuna pystynyt viemään mihinkään.

Viikko on vaihteeksi mennyt talleillessa ja salilla, muuta en oikeastaan sitten ole tehnytkään. Pari kertaa olen käynyt Romia liikuttamassa ja nähnyt muutamia kavereita. Perjantaina olin Riikan kanssa tallilla tarkoituksena kuvata hankilaukkailua. No, tarkoitukseksi jäi ton kameran hajoamisen takia. Sain kuitenkin aikaisemmin napattua muutamia kuvia tarhailevista poneista, joilla oli vähän astetta villimpää menoa. Olin saanut Riikan poikakaverilta lainaan 85mm Canonin putken, oli muuten ihan huippu!

osaa se poseeratakin <3

hieman oli harmaata..

Tänään olin sitten raviradalla napsimassa muutamia kuvia tuosta ylläolevasta kaksikosta, kun pääsivät vähän treenailemaan. Valitettavasti ehdin ihan reenien loppupuolella, joten kuvia on vain pari. Lisäksi olin vähän hukassa tuon siskon rungon kanssa, se oli niin pieni ja nappulat ihan väärissä paikoissa :D

Paavo-porsas ja Konsta Konstikas

Olin eilen illalla laittanut kellon herättämään yhdeksältä jotta menisin aamulla salille. Ensinnäkään en herännyt kun kello soi ensimmäisen kerran, ja toisella kertaa jaksoin juuri ja juuri avata silmiäni sen verran että löysin puhelimen sammuttaakseni herätyksen. Pääsin kuitenkin kipuamaan ylös ja puolen tunnin lagaamisen jälkeen sain vaatteet päälle ja lähdettyä ulos lenkille. En yleensä uskalla lenkkeillä talvisin liukkauden takia ja kesäsin lenkkeilyintoa vähentää asfaltti. Hiekkateillä pystyn ongelmitta juokseen, mutta asfaltilla juostessa alkaa polveen sattua liikaa. Nyt kuitenkin tiet oli ihan hyvässä kunnossa, ja kun vauhdin piti maltillisena, ei ollut liukastumisvaaraakaan.

Tuohon polveen palaten.. Eli tosiaan mulla on ollut polven kanssa ongelmia sellaiset 5 vuotta, mutta ei ole mitään tietoa mistä ne ovat lähtösin. Oudointa kipeytymisessä on se, että se ei ole yhteydessä liikuntaan. Joskus polvi voi olla järjettömän kipeä vaikka en olisi liikkunut yhtään, eikä se aina kipeydy liikunnasta. Ratsastus ja laskettelu ovat tietysti melko huonoja lajeja polvivammaiselle, mutta ei voi mitään, mua ei saa pidettyä poissa hevosen selästä! Talvisin kipuja on enemmän, liekö sitten johtua pakkasesta vai mistä. Käytänkin aina - tai siis aina silloin kun muistan - ratsastaessa polvitukea ja olen opettajilleni/valmentajilleni kertonut asiasta. Ajoittain siis sekä tunneilla että valmennuksissa olen jättänyt jonkun tehtävän väliin antaakseni polven levätä, mutta tullut taas seuraavalla kierroksella mukaan. Onneksi kevään tullen kivut helpottavat.
Olin siis maanantaina magneettikuvissa, vihdoin ja viimein. Monta kertaa olen kyllä lääkärissä käynyt, mutta kukaan ei ole lähettänyt jatkotutkimuksiin koska "se on ihan kunnossa". Onko kunnossa oleva polvi sellainen, jolla välillä jopa käveleminen sattuu ihan hulluna? Magneettikuvista paljastui polvilumpiossa olevan jokin (jotain siansaksaa se nimi oli, eli ei pienintäkään hajua :D) ja sainkin sitten reeniohjelman sen korjaamiseksi ja lähetteen fysioterapeutille. Josko nyt tulisi kuntoon!

Eilen tosiaan oli hyppytunti ja ratsuna Konsta Konstikas, mun pienisuuri jättiläinen. Kyllä, erittäin kuvaava lempinimi. Ai että jos toi hevonen ois 20cm matalampi niin ostaisin sen samantien, on se vaan niin kiva <3 Eihän toi säkäkorkeus sinänsä haittaa kun tälleen satunnaisesti sillä menee, vaikkakin satulointi tuottaa vähän hankaluuksia..

Alkuverkassa tehtiin paljon siirtymisiä ja voltteja, että saatiin hevoset hereille. Konsta oli aluksi vähän jäykkä vasemmassa kierroksessa, mutta vertyi kyllä kivasti. Käyntiinsiirtymiset ja pysähdykset ravista onnistuivat kivasti, tosin itse meinasin jäädä nojaamaan taakse siirtymisten aikana. Toisella pitkällä sivulla piti sitten tehdä temponlisäys ravissa. Ensimmäisellä kerralla K ei kuunnellut pohjetta sitten yhtään, joten raipalla huomautin. Siihen piti tietenkin reagoida pukilla ja laukannostolla, no ainakin lähti eteenpäin!
Verkkojen jälkeen lähettiin ensin tekemään puomeilla tehtävää. Eli puomikasa, 3 laukkaa, puomikasa, 3 laukkaa ja vielä yksi puomikasa. Heppa ei ollut kyllä kunnolla pohkeen edessä, ja vaikka tolla onkin hirmuisen iso laukka, meinas väli jäädä pitkäksi.. Ei muuta kuin vain uudestaan niin monta kertaa että onnistui! Tän jälkeen puomikasojen tilalle tuli esteet: ristikko, okseri ja pysty. Konstaa sai ratsastaa aika paljon eteen ettei se hiipunut. Voisin ehkä ens kerralla koittaa, miten se menee jos laitan kannukset.
Tuon linjan jälkeen hypättiin yksi pysty vastakaartotiellä ja sitten linja uudestaan toisesta suunnasta. Itse olen suhteellisen tyytyväinen tuntiin, joskin olisin voinut ratsastaa hepsun vähän reippaammaksi alusta alkaen. Loppuraveissa sillä kyllä riitti energiaa liikkua, mutta sain ylimääräiset pukit estettyä pyörittämällä K:ta ahkerasti volteilla.

Nämä alla olevat kuvat on otettu eräältä aikaisemmalta estetunnilta viime syksynä. Ensi viikosta lähtien alan kuitenkin saada tuoreita ratsastuskuvia, kun Matskusta tulee mun hovikuvaaja!

en mä toki yhtään pieni tuolla ole..

Sunnuntain kisailutkaan eivät ihan putkeen menneet. Verkassa Paavo oli vähän hidas pohkeelle, enkä sitten saanut sitä radallakaan oikein etenemään. Kolme ensimmäistä estettä meni ihan kivasti, vaikka ykkösellä ajauduttiinkin ihan toiseen reunaan. Sen jälkeen tuli kokorataleikkaalinjalla 2 okseria, välissä kolme laukkaa. Ensimmäiselle okserille kiellettiin riittävän monta kertaa hylkyyn ja kun siitä päästiin yli, tuli toiselle okserille kielto. Kolmannella yrityksellä yli ja sitten seuraavallekin esteelle vielä kielto. Tässä vaiheessa olin niin kiukkuinen ja väsynyt, että olisi mieli tehnyt vain häipyä talliin. Ratsastin kuitenkin radan loppuun enemmän tai vähemmän tyylikkäästi. Kyseessä kun olivat tallin omat kisat, radan sai jatkaa loppuun vielä hylkäyksen jälkeenkin.
Kolme viimeistä estettä menivät sitten taas ihan hyvin, tuo keskikohta oli vaan kauheen hankala jostain syystä. Radasta on kyllä video, mutta sensuroin sitä vähän ennen tänne laittamista. Ei muuten, mutta kun siinä menee yli minuutti siihen ettei hevonen halua mennä lähellekään estettä, niin vähän pätkäisen sitä.

mitä tälle laadulle tapahtu!?

Pellet estevalmennuksessa

Vähän epäilyttää nuo huomiset kisat, oli sellaista apinashowta toi eilinen valmennus. Noin 50cm jumppasarja oli ihan kammottava, puhumattakaan 60cm lankkuesteestä... Kaiken lisäksi, hypätään tosiaan huomenna kasikymppi, ja TOIVOTAAN että päästään kaikista esteistä yli edes kolmannella yrityksellä (kyseessä siis tallin omat kisat, eli hylyn jälkeen radan saa suorittaa loppuun).

Mutta takaisin eiliseen valmennukseen. Kuvia tai videota ei valitettavasti ole, mutta ensi viikosta lähtien tulen saamaan materiaalia sekä meidän tiistain tavalliselta tunnilta että valkuista. Matsu nimittäin siirtyi Annun valkkuun ja näin ollen pois myös meiän vakkariryhmästä, mutta koska käy tallilla edelleen samoina päivinä kuin mulla on ratsi, se on luvannut kuvata! Tietysti mä sitten vuorollani kuvaan aina sitä :D

Alkuverkassa aluksi ihan vain ympyröitä kunnes hevoset lämpiää, sen jälkeen vähän temponvaihteluita ja voltteja oikeasti taivuttaen hevosia. Paavo tuntui ihan kivalta, tosin sitä joutui aika paljon pohkeella ratsastamaan - no, kuten yleensäkin. Olin alussa kyllä taas ihan pihalla miten tota hevosta pitää ratsastaa, ja se näkyi varsinkin ensimmäisillä hpyillä. Jollei yksiä viime syksyn kisoja lasketa, oon Paavolla hypännyt viimeksi vissiin joskus 2013 keväällä. Eli aika pitkä tauko ollut. Etenkin kun viime aikojen ratsut ovat olleet itse eteenpäinpyrkiviä ja tottunut vain hillitsemään intoa, oli vaikea saada Puksu aktiiviseksi ja herkäksi.
Laukkaa tehtiin aika reippaasti, mutta toisaalta ihan hyvä kun sitten ainakin hevoset heräs ja vertyi kunnolla. Kevyessä istunnassa tosiaan koko ajan, lyhyet sivut lyhentäen ja pitkät sivut pidentäen, loogista! Lyhennyksessä Paavo tuppautui vain hidastamaan askeltaan ja lässähtämään, mutta monien (raskaiden) yritysten jälkeen sain sen kunnolla polkemaan alleen ja lyhentymään. Laukassa Paavo reagoi sinänsä kivasti pohkeeseen kuitenkin, kun pidennyksessä ei ollut minkäänlaisia ongelmia.

1. & 4. oli ihan tavallinen kavaletti, 2. & 7. pieni pysty, 3. jumppasarja (ohuet viivat puomeja), 5. oli tosiaan se lankku/portti/mikälie ja 6. ihan tavallinen okseri. unohdin tosiaan piirtää tähän, mutta 7. jälkeen tultiin tuo lankku/portti -este vielä toisesta suunnasta

Mutta hui kamala kun ruvettiin hyppämään, apua, esteitä! Yllä olevasta kuvasta näkeekin meidän perjantaisen radan, jota tultiin aluksi pienemmissä osissa. Esteet pidettiin koko valmennuksen ajan aika pieninä (n. 60-80cm), mutta tuon jästipään takia ei kyllä haitannut yhtään. Ja ei, en syytä hevosta omista virheistä, tiedän etten itse aina ratsastanut laukkaa tarpeeksi polkevaksi tai pitänyt pohkeita kunnolla kiinni. Mutta hevonen on hypännyt kaikki maneesin esteet sataan miljoonaan kertaan, ja silti se viitsii esittää pelkäävänsä ja kieltäytyy vaikka itse olisin (kerrankin) tehnyt kaiken oikein. Noo, ehkä se tästä lähtee sujumaan, toivottavasti ainakin!
Verryttelyksi hypättiin ensin vain kavalettia, sekä punaista lankkua. Kavaletti meni hyvin (ollaan sellaisillekin kielletty joskus..), mutta lankkua lähestyttäessä iski liinat kii jo pari metriä ennen estettä. Ei muute kuin uusi yritys - ja taas kielto. Peruuteltiin siinä sitten muutamia metrejä, hevonen laukkaan ja hienojen äänten sekä raipan avittamina esteestä yli. Tultiin uudestaan heti perään, ja nyt riitti pieni maiskautus ennen estettä.

Seuraava kammotus olikin sitten se "hurjan korkea", eli noin 50cm jumppasarja. Onneksi tyyliä ei arvosteltu, olisin varmana saanut moitteita.. Mutta siinä vaiheessa kun Paavo ihan pelleilläkseen kieltää ton kokoiselle esteelle, ei vain voi jäädä ajattelemaan että no harmi, tuun uudestaan, ihan kuten valmentajakin sanoi. Ei muuta kuin uusi yritys, raippa, ärähdys ja pieni kenkäsy, eikä mitään ongelmaa.
Mulla tosiaan alkoi taas sattua polveen yhdessä vaiheessa, joten jätin radan väliin. Maanantaina on onneksi magneettikuvaus, jos vihdoin saisi selville mikä siinä on..

 Takaisin valkkuun. Hypättiin tuota yllä olevaa rataa ensin vähän erilaisena, mutta kuvassa näkyy se meidän "päärata". Valmentaja antoi tehtäväksi laskea esteiden väliset laukka-askeleet ääneen. Ite oon aina tykännyt tuollaisesta tehtävästä, se auttaa tosi paljon hahmottamisessa! Meillä oli joskus pari vuotta sitten sellainen tehtävä, että siinä vaiheessa kun ajateltiin että esteelle on 5 laukka-askelta jäljellä, piti laskea askeleet ääneen ja katsoa osasiko arvioida oikein. Tosi hyödyllinen tehtävä!
Ensimmäiset kaksi estettä menivät hyvin, sitten jumppa - ja kielto. Este oli muuttunut hirvittävän hurjaksi nyt kun se pitikin hypätä toisesta suunnasta! Toisella yrityksellä yli, kavaletti uudestaan ja vähän eteenratsastusta ennen punaista lankkua. Paavo epäröi vähän, mutta pidin pohkeet kiinni ja murahdin pienesti, eikä mitään ongelmaa. Okseri ok, samoin toinen pysty. Tajusin pystyllä että unohdin laskea askeleet, hups! Siitä pitkä laukka portille, P levisi vähän pitkäksi ja hypystä tuli ihan lässähtänyt.
Tultiin sama rata uudestaan, nyt vähän korotettuna. Sujui selkeästi paremmin, mutten ollut itseeni ihan täysin tyytyväinen. Hevonen olisi saanut olla paremmin pohkeen edessä ja mun istunta hypyissä oli varmasti jotain niin järkyttävää, vaikka mitään todistusaineistoahan siitä ei ole.

Jottei postaus jäisi ihan kuvattomaksi, heittelen tähän loppuun muutamia kuvia viime keväältä yksistä kisoista/valmennuksesta (en muista kummasta ovat :D) Paavon kanssa.

ah mikä istunta... -.-