23. huhtikuuta 2013

Lasten kisat ja ahaa -elämys istunnassa



Sunnuntaiaamuna sitten painelin heti herättyäni tallille noiden lasten kisojen takia. Lähinnä mun työhön kuulu pyöriä siellä ympäri kisa-aluetta varmistamassa että kaikki on ok, ihmiset hakee palkintonsa tarvittaessa ja että hevoset hoidettiin hyvin. Kyllä mä tuomaroinkin ristikko- ja 50cm -esteluokat.

Oli kyllä ihana nähdä pieniä lapsia kisaamassa! Tunnelma oli ihan erilainen mitä näissä "isommissa kisoissa": meno oli paljon rennompaa ja lapset ihanan positiivisia ja päättäväisiä ratsastajia. Tuloksena nähtiinkin monia hienoja ratoja. Koska osallistujakunta oli niin nuorta (alle 12v), kaikki kilpailijat palkittiin hauskoilla esinepalkinnoilla ja ruusukkeilla, jotta kaikille jäisi kisoista hyvä mieli :)

kattokaa kui söpöt! tällaiset koristelut oli melkein kaikilla hevosilla, ja mä olin ihan innoisani niistä :D

Kisojen jälkeen piti sitten laitella tuloksia tallin seinälle ja vähän siivoilla. En jaksanut kisojen jälkeen lähteä kotiin, koska olisin joutunut tulemaan melkein heti takasin, kun illalla oli vielä valmennus. Jäin sitten tallille hengailemaan ja kuvaan Viivin ja Immin kanssa. Eka käytiin kuvailemassa kun Noora ratsasti Napella koulua kentällä ja sen jälkeen ne häipy laittamaan Immin valmennushevosta Rosaa kuntoon. Mä jäin vielä kuvaamaan kun mun kaveri Krista ratsasti sen ylläpitohevosella Tornadolla. Leikin hetken aikaa niiden valmentajaa, kun Krista vaan valitti ettei osaa istua ponin ravissa ollenkaan, joten rääkkäsin sitä niin kauan että se tukki suunsa ja alko ratsastaa :D Pääsin sitten itekin käymään siellä selässä, ratsastelin sellaiset vajaa puoli tuntia. Pyöreä ja oikein ponimainen otus oli, mutta semi herkkä ja reipas kuitenkin, vaikka ravissa tuppautuikin helposti jäämään hölkkäilemään jos ei vaatinut tarpeeksi eteenpäin. Kristan mukaan näytin ihan aloittelijalta (kiitos vaan!) siellä selässä, kun menin tyylikkäästi höntsyillä ja tennareilla, päässä Kristan kypärä :D

vivus ja ims <3

Krista ja Tornado

Tornadon ratsastamisen jälkeen alkoikin ponivalmennus, jota siirryin katsomaan ja kuvaamaan heti kun oli hoitanut Paavon. Aina kun on mahdollisuus, niin katson tota ponivalkkua, koska me tehdään omassa ryhmässämme aina samoja tehtäviä. Ehkä välillä vähän eri tyylillä tai isommilla esteillä, mutta kuitenkin saa aina vähän ideaa mitä tullaan tekemään.

ponivalmennus - Matsu ja Arttu

meiän valmentajan ylisöpö koira!




Kuten aina, verkassa oli paljon siirtymisiä ja voltteja, jotta saadaan hevoset hyvin avuille ja taipumaan. Ravissa ja laukassa tehtiin loivia kiemurauria, avotaivutusta ja ympyrällä puomeja. Paavo kuunteli tositosi kivasti, kuunteli alusta asti apuja ja taipui hyvin. Yhdellä valmennuskerralla mentiin ensimmäiset puoli tuntia yhdellä kädellä niin, että kääntämiseen sai käyttää pelkästään istuntaa ja pohkeita. Jotenkin tossa valmennuksessa koin ahaa -elämyksen siitä miten Paavoa pitää ratsastaa että se toimii.

Hypättiin vähän ensin rataa osissa, esteiden ollessa sellasia 60-70cm. Yhdelle ristikolle maneesin ikkunoista loisti valo kauheen pelottavasti, niin sitähän piti tietysti tuijotella, jos se vaikka hyökkäisi kimppuun! Kyllähän siitä sit yli päästiin. Mulla on ongelmana helposti Paavon kanssa se, että joko luon siihen liikaa painetta ennen estettä ja sit esteen jälkeen se syöksyy eteenpäin ja menee aikaa ennenkuin saan sen takaisin. Toinen tapa on sitten se, että jätän Paavon hypätessä yksin, enkä siis ratsasta sitä loppuun asti. Esteillä kun toi hevonen tarvitsee, etenkin kun korkeutta tulee lisää, hyvän tuen ratsastajalta, tai se kieltäytyy hyppäämästä. Tän jälkimmäisen ongelman takia meillekin tuli pari kieltoa sunnuntaina, mutta oma moka oli, joten ei hevosta voi syyttää. Sen verran aikaa oon sillä jo ratsastanu, että pitäisi osata toimia siellä selässä, mutta näköjään ei.

Hypättiin kuitenkin lopussa sellaista viiden esteen rataa, joka alkoi punavihreällä okserilla vasemmassa kierroksessa (tuossa alemmassa kuvassa), josta jatkettiin kääntymällä loivasti vasemmalle ja hypättiin lävistäjällä oleva ristikko. Sitten maneesin päädyn ympäri kevyessä istunnassa ja pitkälle sivulle päästyään esteistunta ja uudestaan tuo okseri. Taas maneesin lyhyen sivun ympäri, noin 3 askelta suoraan ja okseri-lainepysty -linja, johon väliin tuli n. 4 askelta. Jostain syystä mun ajatus katkes AINA sen jälkeen kun oltiin hypätty toi punavihreä okseri uudestaan, ja sen takia tuli kielto tai äärimmäisen huono hyppy sille seuraavalla okserilla, jonka takia ajauduttiin linjalta vinoon ja myös lainepystylle tuli huono hyppy. Onnistuin kuitenkin ryhdistäytyyn ja päästiin lopuks ihan tyylikkäästi yli radan ollessa 90-100cm.

harvinainen eteen katsominen!


Ja toi otsikossa mainitsemani ahaa -elämys tuli siis sunnuntain valmennuksessa. Mun istunta esteen päällä ei todellakaan oo paras mahdollinen. Ei sillä, että mä repisin hevosta suusta tai mitään, mutta jotenkin vaan en osaa istua (no istua ja istua, mutta tajusitte) hypyssä.
 Olisiko ollut toka vika kierros tota rataa hypätessä (esteet saman korkuisia kuin viimeisellä kierroksella), saatiin Paavon kanssa tosi hyvä lähestyminen tuolle punavihreälle okserilla oikeassa kierroksessa. Sekunnin murto-osassa tein sen päätöksen että nyt keskityn omaan istuntaan hypyssä. Ja se toimi, tuntu kun jokin naksahti paikoilleen aivoissa ja tajusin että hei tälleenhän mun pitää istua täällä selässä! Harmittavasti kukaan ei ollut enää siinä vaiheessa kuvaamassa, mutta nyt tiedän ainakin mitä pitää hakea löytääkseni oikean asennon :)



tästä näkyy hyvin yksi istuntavirhe, eli kädet laskee helposti liian matalalle

Tänään oli sit taas ratsastustunti, mentiin erikoiskavaletteja ja ratsuna toimi Laikko. Siis ihan tavallisesti mentiin kavaleteista muodostettua rataa, mutta niiden alle oli sitten laitettu tötsiä, muurilaatikoita yms. että saatiin niistä vähän erikoisempia. Vaikka Laikko keräs taas vähän kierroksia noista "esteistä", kyllä se pysy kuitenkin suhteellisen rauhallisena. Kuvia ei ole, joten pidempää selostusta ei oo tulossa. Sunnuntaina kuitenkin koulukisat, Laikon kanssa nekin, ja edessä helppo B. Saa nähdä miten menee, toi hevonen on Vahannassa olonsa aikana ollut vissiin tasan kerran aiemmin koulukisoissa..

Ei kommentteja: